Quantcast
Channel: ISOÄIDIN RESEPTILLÄ
Viewing all 249 articles
Browse latest View live

KYLMÄ SITRUUNAVANUKAS

0
0

Tässä on tämän pääsiäisen hittijälkiruoka; suklaamunan sisään kätketty vanhanajan sitruunavanukas. Aivan loistava lopetus pääsiäisaterialle. Vähän niinkuin sitruunapannacottaa, mutta kevyempää, raikkaampaa ja paljon omaperäisempää.
Eihän tätä ole mikään pakko munan sisään asetella, mutta näin pääsiäisenä se tuntui sopivalta idealta... Lisäsin ohjeeseeen vähän vauvojen mangososettakin; sain siitä jälkiruokamunalleni komean keltuaisen.

                   ❀❀❀ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ❀❀❀


KYLMÄ SITRUUNAVANUKAS vuodelta 1909

4 munankeltuaista
1 1/2 dl. sokeria
1 sitruunaa
1 dl. vettä
1 dl. viiniä tahi valk. marjamehua (hapanta)
4 liivatelehteä
4 dl. hyvää kermaa

Munankeltuaiset, sokeri, raastettu keltainen sitruunankuori ja mehu, vesi, viini tahi marjamehu ja huuhdotut liivatelehdet vispilöidään kasarissa tulella, kunnes kiiseli sakoaa, mutta ei saa kiehua. Kasari nostetaan tulelta ja vispilöimistä jatketaan. Vaahdoksi vatkattu kerma sekoitetaan jäähtyneeseen kiiseliin. Vanukas kaadetaan kulmällä vedellä huuhdottuun vuokaan hyytymään. Ennen kun vanukas tarjotaan, kaadetaan se vuoasta pois.

________________________

KYLMÄ SITRUUNAVANUKAS nykykielellä

2 liivatelehteä
1/2 (luomu)sitruuna
2 kananmunankeltuaista
1/4 dl sokeria
1/2 dl vettä
1/2 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kermaa

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Raasta puolikkaan sitruunan kuori ja purista mehu kattilaan. Mittaa sekaan sokeri, vesi ja viini, sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Puristele liivatteista vesi pois ja lisää pehmentyneet lehdet kattilaan. Sekoita vanukasmassa tasaiseksi ja siirrä sivuun jäähtymään.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele jäähtyneen vanukasmassan sekaan. Kaada sitruunavanukas  jälkiruokakuppeihin tai tarjoilukulhoon ja nosta hyytymään jääkaappiin yöksi (vähintään 2-3 tunniksi).

________________________









LAMMASKEITTO PAISTINTÄHTEISTÄ

0
0

Tämä pääsiäisen jälkeinen resepti summaa hyvin sadan vuoden ajatteluerot. Sain lukea monta kertaa vanhan ohjeen läpi, ennen kun hoksasin, että lampaanpaistin tähteet tarkoittavat vanhalla kielellä luita. Kuvittelin mielessäni lampaanviulun, missä olisi vielä lihaa, ja pohdiskelin, että missä vaiheessa se liha tänne keittoon lisätään... Ennen vanhaan on ruokaa valmistettu sen verran kun on syöjiäkin. Tähteet eivät olleet ylimitoitetun illallisen ylijäämää, eivätkä kenenkään nirppanokkoruokailijan syömättäjättämiä annoksia... Tähteet olivat oikeita tähteitä, annoksista jääneitä, syötäväksi kelpaamattomia osia, mistä taitavat emännät loihtivat seuraavaksi päiväksi vatsantäytettä. Siinä on tämän reseptin sielu.

Vaihdoin viulun kareeksi, sain tähdeluita, muttei lammasta tarvinnut syödä urakalla. Vanhan ohjeen hillosipulin vaihdoin punasipuliksi, sen mausta kun niin tykkään... Ja nykykielisessä ohjeessa keitetyn riisin roolissa on  risottoriisi, juuri valmistetussa liemipohjassa keitettynä, niin että se imee itseensä kaikki paahtuneet maut.

Vanhanajan keitto ei olekaan pelkkää vatsantäytettä. Siinä herää henkiin raaka-aineiden syvin olemus, ja arvokas maku jää keittoon, eikä koiralle annettaviin, tai roskiin heitettäviin luihin. Jos lihaa kuitenkin on jäänyt edelliseltä päivältä, kannattaa leikata se pois ennen luiden paahtamista ja lisätä keittoon riisin kanssa samaan aikaan. Tai jos haluaa tehdä tästä loistavasta keittopohjasta asteen verran ruokaisampaa; voi pyöritellä yrteillä maustettuja karitsanjauhelihapyöryköitä ja kypsentää ne maukkaassa keittopohjassa... Tästähän saisi vaikka mitä!
_______________________

LAMMASKEITTO PAISTINTÄHTEISTÄ vuodelta 1909

lampaanpaistin tähteitä
2 1/2 ltr. vettä
suolaa
1/2 palsternakkaa
1/2 selleriä
8-10 hopeasipulia (hillott.)
1 rkl. voita
3 rkl. vehnäjauhoja
2 munankeltuaista
1 dl. kermaa
1 rkl. hienonn. persiljaa

Luut rikotaan ja ruskeutetaan uunissa. Puhdistetut juurekset, sipuli, luupalat ja suolaa pannaan kylmään veteen ja keitetään 2-3 tuntia, sitte keitto siivilöidään. Voi ja vehnäjauhot käristetään, lihaliemi lisätään siihen vähitellen ja keitto saa kiehua 10 min. Munankeltuaiset ja kerma sekä persilja vispilöidään liemimaljassa sekaisin ja keitoo kaadetaan vähitellen, hyvin vispilöiden, joukkoon. Tarjotaan keitettyjen riisiryynien kera.

______________________

LAMMASKEITTO PAISTINTÄHTEISTÄ nykykielellä

karitsan kareen luut
1 palsternakka
170 g juuriselleriä
1 punasipuli
2 rkl rypsiöljyä
2 1/2 l kylmää vettä
1 dl risottiriisiä
1 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
merisuolaa myllystä
2 munankeltuaista
1 dl kuohukermaa
1/2 dl persiljanlehtisilppua

Paahda kareluita kuumassa uunissa niin että pinta saa väriä ja näyttää kärventyneeltä. Kuori ja pilko palsternakka, selleri ja punasipuli muutaman sentin kokoisiksi paloiksi. Laita kuumaan kattilaan loraus rypsiöljyä ja vihannespalat, ruskista hetki. Lisää paahdetut luut ja kylmä vesi. Kuumenna keitos kiehumispisteeseen ja keitä miedolla lämmöllä 3 tuntia. Siivilöi liemi. Keitä risittoriisi siivilöidyssä liemessä al denteksi, n. 20 minuuttia.

Sulata nokare voita pannulla, ripottele vehnäjauhot päälle, sekoita kunnes jauhot ovat imeneet kaiken rasvan itseensä. Anna jauhojen kypsyä pannulla hetki, ja lisää seos kuumaan riisiliemeen, sekoita tasaiseksi. Maista ja mausta suolalla. Vispaa tarjoiluasitassa munat, kerma ja persiljasilppu sekaisin, kaada keitto päälle ja sekoita pohjia myöten.

______________________

VILLIPARSAA KROATIALAISEN ISOÄIDIN RESEPTILLÄ

0
0

Tervehdys Dubrovnikista!
Minä olen täällä ja Anna Hildan kirja kotona. Oli kyllä tarkoitus matkustaa kimpassa, mutta kun vetkuttelin matka-arkun pakkaamisessa viimeiseen asti (niinkuin yleensäkin)... Ja aamuyöllä, ehkä jo aavistuksenverran väsähtäneenä, tuli sitten pakattua mitä mieleen juolahti... Piknikliinat muistin, yhden vanhan haarukan ja lusikankin, mutten ainuttakaan lautasta, lasia enkä sitä kaikkein tärkeintä; isoäidin keittoKIRJAA.


Anna Hildan ohjeiden sijasta tarjoan siis euraavissa postauksissa kroatialaisten isoäitien reseptejä. Eilen laitoin oikein kellon soimaan ja menin aamutorille. Sieltä niitä mummoja löytyi! Puheliaita, iloisia ja ihastuttavan eläväisiä mummeleita. Vaan auta armias kun kaivoin kameran kassista; ryhti jähmettyi, ilme vakavoitui ja katsekin alkoi harhailla... Mummot ovat täällä saman luonteisia kuin kaupungin lukuisat kissat: hellyyttäviä ja tekevät kaikenlaisia temppua, mutta poseeraamaan eivät suostu.


Mummojen lisäksi etsin torilta villiparsaa. Se on täällä juuri nyt sesongissa, samoin kuin pehmeämpivarsinen KUKE. Kuke on villiparsan maalaisserkku, ja sitä saa 6 senttiä halvemmalla kuin parsaa.

VILLIPARSAN MAALAISSERKKU "KUKE".
Molemmat; villiparsa ja kuke maistuvat vähän kirpeiltä, niinkuin keitinveteen olisi lisätty sitruunaa tai etikkaa. Senpä takia paikallisten tapa syödä parsaa kovaksi keitettyjen kananmunien, merisuolan ja oliiviöljyn kanssa on ihan järkeenkäypä idea. Meillä viljeltyä, mietoa ja paksua, parsaa syödään hollandaisekastikkeen kanssa; ja siinähän juuri on sitruunamehua, viinietikkaa, kananmunankeltuaisia ja voisulaa. Kroatialaisesta villiparsareseptistä löytyvät samat elementit, mutta vain eri muodoissa!

Vasemmalla VILLIPARSAA, keskellä KUKEJA ja oikealla HORMAN VERSOJA.
Harmi, ettei suomen rämeikössä kasva villiparsaa. (Rämeikössä nimenomaan. Tiedän, että jos kasvaisi, niin olisi piikkioksien seassa; villiparsoja poiminut torimummo sen kertoi ja esitteli piikkien raapimia käsivarsiaan...) Mutta meillä alkaa ihan kohta horsmanversojen sesonki. Sitruuna-aromi puuttuu, mutta villi ja parsamainen maku hosmistakin löytyy. Nämä villiparsan Suomi-serkut pitäisi kerätä nuorina, vähän aikaisemmin kuin kuvan viimekeväiset versot. Lehtien ei tarvitse olla kuin aavistuksen verran tuloillaan, silloin horsma on parhaimmillaan.

Unohda nyt kaupan, kaukomaiden kalliit parsat, ja käy poimimassa kotimaiset luomuhorsmat ja herkuttele kroatian isoäidin tapaan!


VILLIPARSAA KROATIALAISEN ISOÄIDIN RESEPTILLÄ

maalaiskananmunia
pari punttia villiparsaa ja/tai kukea (ja/tai horsmanversoja)
merisuolaa
mustapippuria myllystä
oliiviöljyä oman pihan puista (tai parasta mahdollista kaupan öljyä)

Keitä kananmunat koviksi (tai sellaisiksi mistä itse eniten pidät). Napsauta tuoreista villiparsoista kovat päät pois... Taivuta vartta ja kun se napsahtaa, olet löytänyt oikean kohdan. Keitä parsat, kuket tai horsmanversot suolatussa vedessä aldenteiksi (5-8 minuuttia). Valuta vesi pois, kuori kananmunat ja tarjoa höyryävät parsat merisuolan, mustapippurin, öliiviöljyn ja kananmunalohkojen kanssa.

____________________________








MUSTEKALOJA KROATIALAISEN ISOÄIDIN RESEPTILLÄ

0
0

Tehtäisiikö tämä wappuna mustekaloja?! Tässä olisi kroatialaisen isoäidin ohje; helppo ja... Aahhhh, niin herkullinen!


Mustekalojen pyytäminen on ammattilaisten hommaa, siihen tarvitaan Kroatiassa oikein erillinen kalastuslupa, ja ravintolat ostavat kaiken merestä nousevan saaliin... Torilta näitä lonkeroita on turha hakea. Älkää kertoko kroatialaiselle isoäidille; mutta minun mielestäni tämä perinneresepti onnistuu pakastetuista mustekaloistakin... ne pitää vain sulattaa ja taputella kuiviksi. Ohje on oikeasti minikokoisille, vauvamustekaloille, eikä Kroatian isoäiti suurempia vonkaleita koskaan höystäisi mausteöljyllä... Suuremmat yksilöt leikataan renkaiksi ja käytetään vain grillissä, mutta mikä estää suomalaista wappukokkia kokeilemasta ohjetta suuremmillakin mustekaloilla?!


Vanhankaupungin venerannan mustekalapiknik tarjoaa sivuannoksena silmänruokaakin. Rapeakuorista vaaleaa leipää, mausteöljyssä muhineita pieniä mustekaloja ja lasillinen paikallista roseeta... Kauniita, eri värisiä kissoja kiltisti odottelemassa vuoroaan värikkäiden veneiden seassa... Viimeinen leipä kuului täysin oikeutetusti kilteille kissoille.


KROATIALAISEN ISOÄIDIN MUSTEKALAT

mustekaloja (mahdollisimman tuoreita ja pieniä)
valkosipulia
persiljaa
sitruunanmehua
oliiviöljyä (mieluiten oman pihan puista puristettua, tai parasta kaupan öljyä)
merisuolaa
mustapippuria myllystä

Jos käytät pakastemustekaloja, sulata ne, valuta vesi pois ja taputtele pinta talouspaperilla kuivaksi. Jos käytät suuria tuoreita mustekaloja, putsaa ne, poista selkäranka, leuat ja mustepussi. (Pieniä mustekaloja ei tarvitse putsata, eikä pikkuriikkistä mustepussiakaan irrottaa). Paloittele mustekalat suupalankokoisiksi.

Kuori ja silppua valkosipulinkynnet, silppua persilja ja purista sitruunasta mehu. Laita pataan reilusti  oliiviöljyä, lisää valkosipuli ja sitruunanmehu, kuumenna kiehumispisteeseen ja anna porista miedolla lämmöllä mustekalojen grillaamisen ajan.

Kuumenna grilli tai parillapannu ja grillaa mustekaloja noin 7 minuuttia, puolivälissä kääntäen. (Suurempien mustekalojen grillaamiseen menee muutama minuutti kauemmin). Lisää lämpimään mausteöljyyn persiljasilppu, suola ja pippuri ja laita höyryävät mustekalat sekaan. Herkuttele samantien rapeakuorisen maalaisleivän kanssa.





TONNIKALATAHNA KROATIALAISEN ISOÄIDIN RESEPTILLÄ

0
0

Tässä tulee toinen kroatialaisen isoäidin ohje suomalaiseen wappupöytään. Resptin juju piilee sitruunalla maustetuissa sardiineissa ja paahdetuissa manteleisssa. Oikeaoppisesti tahnan kuuluisi olla sileää (morttelissa tai monitoimikoneessa tasaiseksi "ajettua"), mutta meidän lomakodin keittiössä oli käytössä vain leikkuulauta ja veitsi... Silppusin tahnan ainekset niin pieneksi kuin viitsin... Siksi lopputulos on vähän rakeisen näköinen... Mutta hyvää siitä tuli!


KROATIALAISEN ISOÄIDIN TONNIKALATAHNA

kourallinen kokonaisia mahteleita
1/2 sitruunan mehu
2 valkosipulin kynttä
1/2 dl persuljasilppua
100 g öljyyn säilöttyä tonnikalaa
5 sitruunaan ja öljyyn säilöttyä anjovista
1-2 rkl huoneenlämpöistä voita
1/2- 1 dl majoneesia
merisuolaa
mustapippuria myllystä

Paahda mantelit kuumalla kuivalla pannulla, kunnes pinta on kauttaaltaan kauniin ruskea. Purista sitruunan mehu, kuori ja silppua valkosipuli ja revi persilja. Laita kaikki ainekset monitoimikoneen kulhoon, majoneesia ja voita ensin niukasti, pikkuhiljaa lisäten, kunnes saat sopivan paksuisen tahnan.

maista ja mausta suolalla ja pippurilla ja anna tekeytyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia ennen tarjoamista. Tarjoa rapeakuorisen maalaisleivän kanssa.

BERLIININMUNKIT

0
0

Jälleennäkemisen riemua ja munkkipossuja; niistä on kunnon wappu tehty! Serpentiinijuhlan kunniaksi ilmoitan nyt oikein wirallisesti, että Anna Hildan kirja on taas omissa käsissäni ja Kroatian isoäidin herkut historiaa. Lukijapalautteen mukaan osalle tämä on ilouutinen, toisille taas harmitus... Jokatapauksessa;  päiväjärjestykseen on palattu!

Berliininmunkkiohje tuntui sekin välillä kuin olisi lukenut vierasta kieltä... Pinkkiä  sokerikuorrutetta ei tehty missään vaiheessa, munkit vaan kieriteltiin sokerissa; ihan tavismunkkien tapaan... Nykykäsitteen mukaanhan berliininmunkin tunnistaa pinkistä pinnasta. (Tiesitkö muuten että kun muu Suomi puhuu berliininmunkeista, kutsuvat turkkulaiset niitä piispanmunkeiksi?!)

Vanhan ohjeen hillotäyte pursuili pitkin pöytää, kun yritin näprätä saumoja kiinni. Sen takia nykykielisessä versiossa munkit ensin pyöritellään palloiksi, uppopaistetaan ja täytetään vasta myöhemmin. (Säästää aikaa ja hermoja). Seuraavasta taikinasta teen miniversioita, ja dippaan ne siihen vaaleanpunaiseen sokerikuorrutteeseenkin...


BERLIININMUNKIT vuodelta 1909

1 1/2 dl. kermaa
20 gr. hiivaa
1 muna
2 munankeltuaista
2 rkl. sokeria
1 dl. sulattua voita
400 gr. vehnäjauhoja
täytteeksi: omenasosetta tahi marjahilloa

Hiiva liuotetaan haaleassa kermassa. Munat ja sokeri vatkataan, sekoitetaan kermaan sulatun voin ja vehnäjauhojen kera. Taikina vatkataan hyvin, peitetään ja pannaan nousemaan. Senjälkeen se vaivataan leivinpöydällä ja kaulitaan 1 sm. paksuiseksi. Siitä otetaan muotilla pyöreitä kakkuja, jotka pannaan kaksittain vastatusten ja vähän kovaa omenasosetta tahi hilloa väliin. Pienemmällä muotilla leikataan kakkujen reunaa pois, jotta munkkien reunat paremmin likistyisivät kiinni. Sitten munkit saavat kohota, keitetään kuumassa keitinrasvassa, nostetaan imupaperille valumaan ja pyöritetään sokerissa. Tarjotaan kuumina.

__________________

BERLIININMUNKIT NYKYKIELELLÄ
(=hillomunkit)

reilu 1 dl kermaa
20 g tuorehiivaa
1 dl voisulaa
1 kananmuna
2 munankeltuaista
2 rkl sokeria
400 g vehnäjauhoja
LISÄKSI TARVITSET:
uppopaistamiseen rypsiöljyä ja
täytteeksi omenasosetta tai vadelmahilloa sekä pursottamiseen pursotinpussin (tai tyllan+minigrip-pakastepussin)

Murenna hiiva lämpimään kermaan, sulata voi juoksevaksi, sekoita kerman, sokerin, munien, keltuaisten ja jauhojen kanssa tasaiseksi taikinaksi. Vaivaa hetki ja anna taikinan nousta liinan alla puoli tuntia. Pyörittele taikinasta halauamasi kokoisia munkkeja, kuumenna öljy 180℃:ksi (öljy on sopivan kuumaa, kun leipäkuutio ruskistuu 30-50 sekunnissa), paista munkit kypsiksi ja valuta talouspaperin päällä.

Laita hillo pursotinpussiin ja pursota jokaiseen munkkiin pieni hillosydän. Pyörittele munkit sokerissa (tai dippaa PINKKIIN sokerivesikuorrutteeseen).

_______________________


PAPERISSA PAISTETTU SILLI-2

0
0

Kroatian tuliaisina tuli meidän wappupöytään tonnikalatahnaa, mustekaloja ja parsaa... Kotimaisuusaste alkoi olla sitä luokkaa, että oli aika tehdä myönnytyksiä... Siispä meidänkin wappubrunssille tehdään tänään SILLIÄ! ! !

Lisäsin nykykieliseen ohjeeseen kuullotettua punasipulia ja tillisilppua... Lisukkeeksi keitän puikuloita  ja paistan valkosipulipinaattia. (Jos sinäkään et saa silliä alas, heti aamusta, iltapäivästä [tai koskaan], niin uppomuna sopii näihin lisukkeisiin vähintään yhtä hyvin kuin paperisillikin.)

Tämä ohje on ollut isoäidin blogissa ihmeteltävänä jo aikaisemminkin , niin suloiselta KIRJOITUSPAPERIIN kääritty silli kuulostaa. Käytän tällä kertaa kuitenkin leivinpaperia, ja teen sillistä & tillistä tiimin...


Niin: siis ihan hyvää, jos vaan tykkää sillistä!  :D


PAPERISSA PAISTETTU SILLI vuodelta 1909

3 silliä
voita paistamiseen

Silli liotetetaan ja perataan. Valkoisesta kirjoituspaperista leikataan sillinkääreeksi sopivan suuruisia, päistä pyöristettyjä kappaleita, jotka voidellaan voilla. Jokaiseen kappaleeseen pannaan yksi silli, paperi käännetään sen ympäri ja niin paistetaan ne kuumassa pannussa. Silli tarjotaan lämpimänä paperissa, keitettyjen perunain kera.

_______________________

PAPERISSA PAISTETTU SILLI nykykielellä

2 sillifileetä (kevytsuolattuja)
1-2 rkl rypsiöljyä+ylimääräistä leivinpalerin voiteluun
1 punasipuli
4 rkl tillisilppua
2 leivinpaperiarkkia

Liota silli vedessä ja taputtele kuivaksi talouspaperilla. Kuori ja viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi, silppua tilli hienoksi. Kuumenna 2 rkl öljyä pannulla, kuullota sipulirankaat. Voitele leivinpaperin pinta öljyllä, pinoa kala, sipuli ja tilli, käännä paperi kanneksi ja kääntele reunat tiiviisti kiinni niin että saat puolikuun muotoisen nyytin.

Paista nyyttiä öljytyllä pannulla yhdeltä puolelta miedolla lämmöllä, kunnes nyytti pullistuu palloksi. Nosta paperikala lautaselle, leikkaa nyytti auki ja nosta lisukkeet lautaselle.

_____________________






MUNALAATIKKO

0
0

Munalaatikko tuo mieleen uunijuuston ja kohokkaan... tai jauhottoman pannukakun (jos sellaista nyt voi ollakaan). Isoäidin aikaan ei puu-uunien lämötiloja mittailtu, muuten kuin kokemuksen tuomalla tuntumalla... "Lämpimällä" ja "kuumalla" on vissi ero. Lämmin lienee tarkoittanut puu-uunin jälkilämpöä? Tätä pohdiskelin vasta jälkikäteen kun ihmettelin laatikon pohjalle kertynyttä nestettä... Selitys on yksinkertainen; liian äkäinen uuninlämpö juoksetti munalaatikkoni... Laatikkoa kannattaa siis kypsentää lempeässä lämmössä,  kaikessa rauhassa, niin rakenteesta tulee sileä, eikä neste erotu. Uunissa laatikko kohoaa kuohkean kohokkaan näköiseksi, mutta laskeutuu perusmittoihinsa samantien kun luukku aukeaa. Rakenne on makaroonilaatikon munamaitotomainen... Noh, sitähän se oikeasti onkin. Aika miedon makuinen tästä tulee, jopa vähän mitättömän oloinen... Mutta parsa & hollandaisekastike- annokseen tämä pekonilla höystetty munalaatikko toi mukavasti runsautta...  Loppujenlopuksi: EI sittenkään HUONO.


MUNALAATIKKO vuodelta 1909

4 munaa
1/2 ltr. kermansek. maitoa
suolaa

Munat ja maito vispilöidään, maustetaan suolalla, kaadetaan voideltuun vuokaan ja pannaan lämpimään uuniin hyytymään. Tarjotaan liha- ja kalaruokien kera, - tahi erikseen, jolloin seokseen sekoitetaan savustettua silavaa, kuutioiksi hakattuna.

___________________

MUNALAATIKKO nykykielellä

4 munaa
3 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
(170 g paistettua pekonia)
ripaus suolaa
voita, margariinia tai vuokaspayta uunivuoan voiteluun

Vispilöi munat ja maito sekaisin,( jos haluat suolasen version; kuutioi pekoni, paista rapeaksi ja lisää seokseen). Mausta suolalla.

Voitele uunivuoka ja kaada munamaito vuokaan. Paista 175℃ uunissa noin tunti, kunnes pinta on kauniin ruskea ja rakenne sileäksi hyytynyt. Tarjoa aamiaismunakkaan sijasta.

__________________

PUNAJUURIKEITTO

0
0

Keitto kuin surrealistinen maalaus!
Jo pelkkä resepti saa punajuurenystävän makunystyrät hyräilemään; uunissa paahtamista, voissa paistamista ja kermalla koristelemista... Eihän tästä voi tulla muuta kuin herkkua.

Voit itse säädellä nesteen määrän, ja tehdä keitosta sen paksuista kun haluat... Paahdettujen punajuurien suikalointi hoituu raastinraudalla, mutta jos tykkäät sileästä sopasta,  kannattaa raaste ajaa monitoimikoneella tai sauvasekoittimella tasaiseksi pyreeksi. (Kuvan keitosta puolet punajuurista on soseutettu ja puolet jätetty raasteeksi.)

Päädyt sitten sosekeittoon tai raasteversioon, tulee sopasta upean värinen! Niin sopiva äitienpäiväpöytään... Samansävyisten ruusujen kaveriksi.


       ♥  HYVÄÄ ÄITIEN- JA ISOÄITIENPÄIVÄÄ ♥


PUNAJUURIKEITTO vuodelta 1909

2 ltr. hyvää lihalientä
4 suurta punajuurta
2 rkl. voita
3 rkl. vehnäjauhoja
etikkaa tahi sitruunan mehua
1 tl. sokeria
suolaa

Huuhdotut punajuuret paistetaan uunissa pehmeiksi. Senjälkeen ne kuoritaan, leikataan suikaleiksi ja käristetään voissa. Säilyttääkseen paremmin värinsä, tiputetaan hiukan etikkaa tahi sitruunan mehua päälle. Vehnäjauhot sekoitetaan punajuuriin ja kiehuva lihaliemi lisätään siihen vähitellen. Sitte keitto saa kiehua 10 min. ja maustetaan sokerilla ja suolalla. Jos tahdotaan happamampaa makua keitoon, lisätään vähän etikkaa tahi sitruunan mehua. Raa'alla raastetulla punajuurella voi keiton värin saada tummemmaksi. Tarjotaan happaman kerman kera.

________________________

PUNAJUURIKEITTO nykykielellä

2 l lihalainetä, tai kasvislientä (mieluiten omatekemää)
4 suurta punajuurta
2 rkl. voita
2 rkl. vehnäjauhoja
1/2 sitruunan mehu (+ ylimääräistä kerman hapattamiseen)
1 tl sokeria
1/2-1 tl merisuolaa
1 dl kuohukermaa (tai creme fraichea tai smetanaa)
tuoretta lehtipersiljaa
paahdettuja auringonkukansiemeniä

Paahda punajuuria 200℃ uunissa, kunnes pinta on kurttuinen ja sisälmys pehmeä. Anna punajuurten jäähtyä sen verran että kestätä raastaa ne karkeaksi raasteeksi. Kuumenna lihaliemi kiehuvankuumaksi. Sulata voi padassa, paista punajuuriraastetta muutama minuutti, ripottele jauhot sekaan, purista sitruunan mehu ja kaada kuuma liemi päälle. Mausta sokerilla ja suolalla. Keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia. (Jos haluat sileän keiton; soseuta sauvasekoittimella).

Hapata kerma parilla teelusikallisella sitruunamehua, tai käytä creme fraichea tai smetanaa (ilman sitruunaa). Koristele keitto kermalla, persiljalla ja auringonkukansiemenillä. Tarjoa kuumana.

____________________

VALKOKAALI MAIDOSSA

0
0

Ruoka jättää elinikäisiä makumuistoja. Niinkuin nyt tämäkin maitokaali.

Vietin lapsuuskesät Lemillä, suuren maalaistalon vilskeessä. Oli paljon lapsia, ja paljon aikuisiakin... Lehmiä, omenapuita, navetanvintti, pihasauna, maakellari, ulkohuussi ja vaikka mitä jännittävää. Sain alle 10- vuotiaana oman kasvimaan; ja minustakin tuli perunanviljelijä ja mansikankasvattaja. Pääsin myös "kesätöihin"; tienasin taskurahaa jokaisesta harvennetusta sokerijuurikasrivistä, ja tallomastani heinäkuormasta. (Aikuiset heittivät kuivat heinät seipäistä hangoilla traktorinlavalle ja minä tepastelin heinäkasan päällä, poljin kuormaa kasaan)... Kaikki tienistit sijoitin kauppa-auton karkkihyllyn  herkkuihin. Ihania muistoja!

Tuon maalaistalon vanhaa emäntää kutsuttiin Mammaksi. Saman katon alla asui kolme, parhaimmassa vaiheessa neljäkin sukupolvea, Mamma oli suvun vanhin... Ja lempein. Koko huushollia sanottiin, ja sanotaan vieläkin; MAMMALAKSI. Tämän maitokaalin tuoksu vie ajatukset mammalan puuhellan ääreen, sinne, missä Mamma teki maailman parasta maitokaalia. Yksi nuuskaus riittää ja olen siellä taas.


Vähensin nykykielisestä ohjeesta maidon määrää... Maustepippurit ovat minun makuuni sen verran ärhäköitä, että niitäkin laiton vähemmän. Jauhoja ei olisi välttämättä tarvinnut paistaa voissa, olisin voinut sekoittaa ne vain maitotilkkaan ja lisätä suurusliemen keittoon... Mutta halusin tehdä tämän vanhalla tavalla.

Vaikkei tässä nyt mistään ihmeellisestä makuyhdistelmästä olekaan kyse, arvaa vaan onko "valkokaali maidossa" minun arvoasteikossani kärkisijalla? Juu, ja kaiken kukkuraksi Anna Hildankin mielestä se on ollut täyden kympin arvoista ja "HYVÄÄ".

"MAMMA JA MINÄ... MUUTAMA VUOSI SITTEN"

VALKOKAALI MAIDOSSA vuodelta 1909

1/2 valkokaalinkupua (pieni)
vettä
2 rkl. voita
1 1/2 vehnäjauhoja
2 1/2 ltr. maitoa
6 maustepippurihernettä
1 pieni laakerinlehti
sokeria
suolaa

Kaali kiehautetaan, veden annetaan valua pois ja kaali leikataan hienoksi. Voi ja jauhot käristetään ja kuuma maito lisätään vähitellen. Kaalit sekä pippurit ja laakerinlehti sekoitetaan joukkoon ja keiton annetaan hiljaa kiehua, siksi kun kaalit tuntuvat pehmeiltä. Keitto maustetaan sokerilla ja suolalla.

_____________________

VALKOKAALI MAIDOSSA nykykielellä

1/2 (n. 500g) kaali
2 rkl voita
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
1 l maitoa
4 maustepippuria
1 laakerinlehti
ripaus sokeria
ripaus merisuolaa

Kiehauta kaalinpuolikas (jos käytät kevätkaalia, voit hypätä tämän vaiheen ohi). Valuta keitinvesi pois ja suikaloi kaali. Kuumenna maito kiehuvaksi. Sulata voi kattilassa, ripottele jauhot päälle, ja sekoita niin että jauhot imevät kaiken rasvan. Kaada kuuma maito sekaan ja vatkaa tasaiseksi. Lisää kattilaan kaali, pippurit ja laakerinlehti. Keitä kannen alla, miedolla lämmöllä, kunnes kaali on pehmeää ja vehnäjauho kypsynyt (maku pyöristyy, eikä maistu enää jauholta). Mausta keitto sokerilla ja suolalla.

_____________________

PAISTETUT MUNUAISET

0
0

Ei osunut eikä uponnut!
Yritin urheasti tykästyä munuaisiin... Kun olin pieni, muistan, kuinka ravintoloissa liekitetyt munuaiset olivat jotain mahdottoman hienoa. En niitä koskaan kuitenkaan edes maistanut. Ja nyt odotukset olivat korkealla... Sieltä pilvilinnoista tultiin alas rytinällä; munuaisten pistävän kitkerä vivahde jyräsi alleen kaiken muun, eikä tästä muodostunut minkään maailman makuelämystä.

Juu-uh, liotin niitä kyllä. Ehkä en kuitenkaan tarpeeksi... Ja välttelin paistamasta niitä kengänpohjamaisen sitkeiksi, munuaisethan ovat samaa sarjaa maksan kanssa; jos paistat liikaa, saat niistä "purukumia".

Tai ehkä vaan munuaiset eivät ole mun juttu?

_____________

PAISTETUT MUNUAISET vuodelta 1909

2 vasikanmunuaista
1 muna
3 rkl. survottuja korppuja
suolaa
hienonn. valkopippuria
voita paistamiseen

Munuaiset huuhdotaan kylmässä vedessä, pyyhitään kuiviksi ja leikataan viipaleiksi. Susrvotut korput ja mausteet sekoitetaan. Munuaisviipaleet kastetaan ensin vatkattuun munaan, sitten korppujauhoihin. Ne ruskeutetaan voissa paistinpannussa ja annetaan vielä senjälkeen paistua täysin pehmeiksi.

________________

PAISTETUT MUNUAISET nykykielellä

2 vasikan munuaista (n. 500 g tai 4 possun munuaista)
1 kananmuna
1/2-1 dl korppujauhoja
merisuolaa
valkopippuria myllystä
voita paistamiseen

Liota munuaisia kylmässä vedessä (upota munuaiset veteen, anna levätä 5 minuuttia ja vaihda vesi, tee tämä ainakin 3 kertaa). Huuhtele munuaiset kylmän juoksevan veden alla, taputtele talouspaperilla kuiviksi ja leikkaa viipaleiksi. Sekoita suola, pippuri ja korppujauhot, riko muna kulhoon ja vatkaa munaa kevyesti . Kasta munuaisviipaleet kananmunaan, ja pyörittele korppujauhoissa. Sulata voita kuumalla pannulla, paista munuaisviipaleet molemmilta puolilta kauniin ruskeiksi.

_________________ 

VOIVANNIKKEET

0
0

Voivannikkeiden taikinasta tuli sen verran tönkköä, etten edes yrittänyt painaa sitä pursotinpussin läpi. Olen törmännyt tähän "probleemaan" joskus aiemminkin tämän kirjan pikkuleipiä väsätessä... Kermavaahdon pursotin taitaa olla ihan eri asia kuin pikkuleipien pursotin... Hämärästi muistan nähneeni metallista (tai muovista) tehtyjä ruiskumaisia pursottimia. Sellaisella onnistuisi tönkömmänkin taikinan muotoilu... Meidän keittiöstä ei nyt sellaista kuitenkaan löydy, ja pyörittelin  taikinan suosiolla tangoiksi ja siitä edelleen renkaiksi. Vielä helpommalla olisin päässyt, jos olisin paistanut pötkilömäset tangot sellaisenaan... Mutta silloinpa kyseessä ei enää olisi vannike, vaan ihan joku muu...
_______________________

VOIVANNIKKEET vuodelta 1909

212 gr. voita
106 gr. sokeria
2 rkl. konjakkia
425 gr. vehnäjauhoja

Kuivat ainekset sekoitetaan, pesty voi ja konjakki vaivataan joukkoon. Kun taikina on hyvin vaivattu, painetaan se pursottimen läpi, muodostetaan vannikkeiksi ja paistetaan hyvässä uuninlämmössä.

______________________

VOIVANNIKKEET nykykielellä

100 g voita
50 g sokeria
1 rkl konjakkia
200 g vehnäjauhoja

Sulata voi juoksevaksi, yhdistä kaikki ainekset ja vaivaa taikina tasaiseksi. Rullaa taikina leivinalustalla ohuiksi tangoiksi, leikkaa haluamasi pitkiksi paloiksi ja käännä tangot renkaiksi. Paista 200℃ uunissa, kunnes pinta muuttuu kuparinruskeaksi.

______________________

CHATEAUBRIAND

0
0

Tämän ohjeen kanssa pähkäilin ollakko nykyaikainen vai vanhanaikainen... Tavallisesti chateaubriand ( = sisäfileen keskiosasta leikattu paksuhko pihvi, mistä riittää syötävää kahdellekin) valmistetaan sisäfileestä, mutta vanhan kirjan mukaan selkälihasta. Sisäfilee on paloittelukuvan numero 7:n yläpuolella oleva tähtikuvio, ja selkäliha sen sijaan, niskan vieressä, numerot 3 ja 6.

Numero 7 on nimeltään paahtopaisti, ja numero 8 on ranskanpaisti. Tekstin mukaan "ranskanpaistia käytetään usein paahtopaistin jatkona, myöskin patapaistina. Paahto- ja ranskanpaistipaloja ostaessa saa *sisäfileetäkin, joka on lihan pehmein osa. Sen voi irrottaa muusta lihasta ja siitä laittaa chateaubriandia y.m."

No niin, vaihtoehdot olivat siis; selkä, sisäfilee tai paahtopaisti. Tarjouksessa oli VASIKAN paahtopaistia, joten valitsin sen. Vanhassa ohjeessa selkäliha pehmitetään nuijalla, mutta sisäfilee (niinkuin  vasikan paahtopaistikin) on jo valmiiksi niin mureaa, ettei sille tarvitse näyttää nuijaa. Chateaubriand kuuluisi nykykäsityksen mukaan paistaa yhtenä kokonaisena palana ja leikata pihveiksi vasta juuri ennen tarjoamista... Päätin kuitenkin olla vanhanaikainen... Soosiksi valitsin pitkänkaavan mukaan kokoonkeitetyn punaviinikastikkeen, se vaan on niin hyvää.


Tämän reseptin toivoin onnistuvan! Olihan mieheni palaamassa pitkältä, kolmen viikon matkalta ja halusin todistaa, että kotona saa aina parempaa sapuskaa kuin maailmalla... Sopivan lihan valitseminen oli erityisen tärkeää myös siksi, että käytin ensimmäistä kertaa Anna Hildan koekeittiölle lahjoitettua ranskalaista hiiliteräspannua. En kovin innokkaasti lähde yhteistyöhankkeisiin mukaan, mutta tämän pannun valmistaja on ollut olemassa jo Anna Hildan aikana, ja ennen isoäitiäkin. Metallisia maatalousvehkeitä, keittiön uunipeltejä, kattiloita ja patoja  valmistava firma perustettiin jo 1830. Anna Hilda syntyi vasta 66 vuotta myöhemmin, vuonna 1896.

Näitä laskeskelin mielessäni noutaessani postipakettia... Vastaanottajaksi oli nimeni lisäksi kirjattu "ISOÄIDIN RESEPTILLÄ". Suuressa pahvilaatikossa oli serranonkinkun näköinen paperiin kääritty möhkäle... Yksikään paistinpannu ole koskaan aikaisemmin saanut minua laskemaan vuosia, eikä vienyt ajatuksiani aikamatkalle... Muttei tämä pannu olekaan mikääntahansa; tällä on tarina ja Ranskaan asti ulottuvat sukujuuret. Tervetuloa Anna Hildan keittiötiimiin, DE BUYERin pannunhenki, ja KIITOS paista.fi- kauppias Ville!



Kierrätysmetallista valmistettua hiiliteräspannua hoidetaan kuin valurautapannuakin; ennen käyttöä rasvapoltetaan, eikä koskaan - ikinä - milloinkaan pestä pesuaineella, pelkällä vedellä vain. Oikein käsiteltynä pannun väri tummuu ja pintaan muodostuu teflonmainen luonnonpinnoite. Mitä enemmän pannu on käytössä, sitä hurjemmalta se näyttää ja aina vaan täydellisemmän paistotuloksen käyttäjälleen antaa.

VASEMMALLA SUORAAN TEHTAALTA, KESKELLÄ ENSIMMÄISEN RASVAPOLTON  JÄLKEEN JA OIKEALLA TOISEN RASVAPOLTON JA CHATEAUBRIANDIN PAISTAMISEN JÄLKEEN.


CHATEAUBRIAND vuodelta 1909

1 kg. selkälihaa (sisäpalaa)
ruokaöljyä tahi sulattua voita
suolaa
hienonn. vakopippuria
2 dl. lihalientä
1 1/2 rkl. hyvää voita, hierotaan vaahdoksi
2 rkl. hienonn. persiljaa

Liha pidetään riippumassa 2-3 päivää, pestään kuumaaan veteen kastetulla pyyhkeellä ja leikataan noin 3 sm. paksuiksi viipaleiksi. Ne pehmitetään nuijalla hiukan ja kastetaan ruokaöljyyn tahi sulattuun voihin. Huuhdottu persilja hienonnetaan ja sekoitetaan 1 1/2 rkl. hierottua voita. Pihvit paistetaan kuumassa pannussa äkkiä kummaltakin puolen, sekä maustetaan. Pannu huuhdotaan kiehuvalla lihaliemellä ja liemi kaadetaan pihvien päälle, jotka asetetaan kuumennetulle vadille. Kunkin pihvin päälle pannaan pieni kokkare persiljavoita.


※※※Aivan turhaan jännitin; Suomen oikukas sää ja de Buyerin pannunhenki näyttivät kotiinpaluujuhlissa parhaat puolensa. Sihisevä pannu taikoi lihan pintaan Maillardin reaktion  (ruskean, aromikkaan ja makean pinnan) ja laskevan auringon valohuntu toi illallispöytään silmänruokaakin. Ihan kuin koleaa kevättä ei olisi koskaan näillä leveyksillä nähtykään...※※※


CHATEAUBRIAND nykykielellä

pihvit:
150 g/hlö  härän tai naudan sisäfileetä (tai vasikan paahtopaistia)
voita
suolaa
mustapippuria

maustevoi:
(hovimestarinvoi)
100 g voita
1 rkl sitruunan mehua
3 rkl silputtua persiljaa
suolaa
valkopippuria
(ripaus cayennepippuria, ei välttämätön, mutta viimeistelee maustevoin mukavasti)

(lisäksi puna- tai portviinikastiketta)

Leikkaa filee (tai paisti) pihveiksi, muotoile tasakokoisiksi ja solmi paistonaru ympärille. Anna levätä huoneenlämmössä puoli tuntia ennen paistamista (tai niin kauan että liha on huoneenlämpöistä). Sekoita sitruunanmehu, persiljasilppu, ripaus suolaa ja valkopippuria pehmeään voihin ja  muotoile maustevoista tanko (leivinpaperin avulla). Nosta voitanko jääkaappiin kovettumaan.

Sulata nokare voita kuumalla pannulla ja paista pihvit sihisevän kuumalla pannulla, molemmilta puolilta, mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa maustevoitangosta kiekkoja, poista pihvien ympäriltä narut ja tarjoa hovimestarinvoin (sekä  punaviini- tai portviinikastikkeen kastikkeen) kanssa.

_________________

RAPARPERISOSE

0
0

Voi tätä väriloistetta!
Lämpöaaltoa odotellessa päästään nauttimaan väriaallosta; voikukat muuttavat maiseman keltaiseksi, puut hehkuvat limetin vihreinä ja ilmassa leijuu hunajan tuoksu. Kausiherkku-raparperi on nyt parhaimmillaan; kiisselinä, soseena, piirakkana, mehuna... Sen kirpeän raikas maku on varma kesän merkki, satoi tai paistoi.

Kerroskiisseli kuuluu suomalaisten jälkiruokien parhaimmistoon. Maitokiisseli voittaa pannacotat ja blanc mangerit mennen tullen... Ellei koostumus ole riittävän täyteläinen, voithan aina vaihtaa osan maidosta kermaksi... Ulkomaalaisissa jälkiruokaklassikoissa kiinteys tehdään liivatteella, kun taas suomalaisessa perinneherkussa perunajauhoilla tai maissitärkkelyksellä. Pannacotta lohkeaa siksi kauniisti, ja kiisseli on luonteeltaan venyvämpää.

Tein japanilaiselle vieraalleni Suomi-Japani kerroskiisselin niin että lisäsin maitokiisselipohjaan vaniljaa sekä puuterimaista matcha-teejauhetta ja siivilöin raparperisoseen silkkisen sileäksi. Itse pidän kyllä raparperisattumista soseessa, mutta ulkomaalaiset yleensä vierastavat marjojen siemeniä ja raparperin kuituja. Soseesta saisi kiisseliä saostamalla sitä perunajauhoilla samaan tapaan kuin maitokiisselinkin, mutta kuppeihin valmistettu kerta-annos pysyy kasassa ilman pottujauhojakin. Hyvä matcha ei minun mielestäni kaipaa sokeria lisäkseen, mutta maista itse, ja jos siltä tuntuu, lisää  matchakiisseliin vähän tomusokeria...Sitten vaan syötävät koristeet pinnalle: pikkuriikkisiä koivunlehtiä ja vanilja-aromisia orvokkeja. Huippu-yhdistelmä, vaikka itse sanonkin!


RAPARPERISOSE vuodelta 1909

2 kg. raparperia
3/4-1 kg. sokeria

Raparperi kuoritaan ja leikataan senttimetrin pituisiksi palasiksi, jotka sekoitetaan sokeriin ja keitetään hiljalleen 1/2-1 tunti, koko ajan hyvin hämmentäen. Sose kaadetaan kuumana purkkeihin, saa jäähtyä ja paperi sidotaan päälle.

_________________

nykykielinen KERROSKIISSELI MATCHA-MAIDOSTA JA RAPARPERISTA

500 g raparperia, mieluiten punakuorista
100 g (n. 1 dl) sokeria

5 dl maitoa (punaista)
1 vaniljatanko
vähintään 1/2 dl laadukasta matchajauhetta (tai oman maun mukaan)
reilu 2 rkl perunajauhoja (tai 3 rkl maizenaa)

Pese ja pilko raparperi (jos haluat kauniin värin, älä kuori). Mittaa sokeri raparperipalojen sekaan ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes palat soseutuvat. Siivilöi keitos ja siirrä sivuun jäähtymään.

Mittaa maito kattilaan, kuumenna kiehumispisteeseen. Halkaise vaniljatanko ja raaputa veitsenkärjellä siemeniä maidon sekaan, vatkaa matchateejauhe maidon sekaan. Sekoita perunajauhot kylmään maitotilkkaan ja kaada kuumaan matchamaitoon, anna keitoksen pulpahtaa kerran, mutta älä enää keitä. Kaada matchakiisseli jälkiruokakulhon pohjalle (tai jos otat sen piknikille mukaan -> hillopurkin pohjalle), anna jäähtyä puoli tuntia ja lusikoi raparperisose päälle. Koristele pienillä koivunlehdillä ja niittyorvokinkukilla juuri ennen tarjoamista.

_________________





PERUNAKOURUKAT (-KROKETIT)

0
0

Edellispäivän muusi saa perunakourukoista uuden mahdollisuuden. Ehkä juuri siksi tykästyin tähän reseptiin ja sen ideologiaan... Ei tästä mitään terveysruokaa kehity, mutta melkein tyhjästä nyhjästy iltapala viinilasillisen kaveriksi... Ja kuka estää sekoittamasta kourukkamassaan; vaikkapa pekonia, savukalaa tai juustoraastetta...

___________________________

PERUNAKOURUKAT (-KROKETIT) vuodelta 1909

1 ltr. perunoita
vettä
suolaa
2 munankeltuaista
1/2 rkl. suolaa
1 tl. sokeria
1/8 tl. hienonn. valkopippuria
voitelemiseen:
2 munanvalkuaista
1 1/2 dl. survottuja korppuja
Perunat kuoritaan, huuhdotaan ja keitetään pehmeiksi suolatussa vedessä. Ne painetaan lämpiminä sosepuristimen läpi, tahi survotaan hienoiksi joko perunanuijalla tahi kahvielilla. Vatkatut munankeltuaiset ja mausteet sekoitetaan perunasurvokseen. Tästä muodostetaan kahdella lusikalla pyöryköitä, jotka pyöritetään vähän vatkatuissa munanvalkuaisissa ja viimeksi survotuissa korpuissa. Ne keitetään ruskeiksi kuumassa keitinrasvassa ja nostetaan imupaperille valumaan.

________________________

PERUNAKOURUKAT (-KROKETIT) nykykielellä

5 dl perunamuusia
2 kananmuna
merisuolaa
ripaus sokeria
valkopippuria myllystä
1-2 dl korppujauhoja
rypsiöljyä uppopaistamiseen

Jos edellispäivältä ei ole jäänyt perunamuusia, aloita soseen valmistamisesta. Erottele keltuaiset valkuaisista ja sekoita keltuaiset jäähtyneeseen muusiin. Mausta sose suolalla (huom. jos käytät edellispäivän muusia, on se jo kertaalleen maustettu tarvittavalla suolamäärällä), sokerilla ja valkopippurilla. Pyöritä massasta palloja ( kuin tekisit lihapyöryköitä, tai kahden teelusikan avulla), kierittele pyörykät ensin munanvalkuaisissa ja lopuksi vielä korppujauhoissa. Kuumenna öljy 180℃:ksi (kun leipäkuutio ruskistuu vajaassa minuutissa, on öljy sopivaa).Uppopaista kroketit kauniin ruskeiksi ja nosta reikäkauhalla talouspaperille valumaan hetkeksi ennen tarjoamista. Jos teet kroketteja suuremmalle seurueelle, säilytä niitä paistamisen ajan 150℃ uunissa, etteivät kourukat pääse jäähtymään. (Tai tee kroketit etukäteen ja lämmitä uudelleen 180℃ uunissa).

__________________________

MUHENNETUT MUNAT

0
0
LUOMUMUNAN KELTUAINEN VÄRJÄÄ KASTIKKEEN KAUNIIN KELTAISEKSI.
Isoäidin aikaan on keitettyjä munia syöty munankeltuaisella terästetyn laihan bechamelkastikkeen kanssa. Vähän ohut, mutta hyvä, perus valkokastike... Pyhäaamuna tähän voisi lisätä ripauksen muskottipähkinää ja koristeeksi ruohosipulia. Ei mitään elämääsuurempaa, mutta mukava vaihtoehto  keitetyille munille?!

_______________________

MUHENNETUT MUNAT vuodelta 1909

4 kov. keitettyä munaa
2 rkl. voita
1/2 rkl. vehnäjauhoja
2 dl. kermaa tahi maitoa
suolaa
hienonn. valkopippuria
(1 munankeltuainen)

Voi ja vehnäjauhota käristetään, kerma tahi maito lisätään; seoksen annetaan kiehua 5 min., maistetaan, ja vatkattu munankeltuainen sekoitetaan joukkoon. Kovaksi keitetyt munat leikataan lohkoiksi, asetetaan kulhoon ja seos kaadetaan päälle.

_________________________

MUHENNETUT MUNAT nykykielellä

2 keitettyä (luomu) munaa
(ruohosipulia koristeeksi)
1 rkl voita
1/2 rkl vehnäjauhoja
1 dl kermaa (tai täysmaitoa tai ruokakermaa)
ripaus suolaa
ripaus jauhettua valkopippuria
(ripaus muskottipähkinää)
1 luomu kananmunankeltuainen

Keitä kananmunat koviksi, liota kylmässä vedessä, kuori ja leikkaa lohkoiksi. (Silppua ruohosipuli).

Sulata voi kattilassa, ripottele jauhot sekaan ja kypsytä hetki (älä ruskista). Lämmitä kerma/maito/ruokakerma toisessa kattilassa ja vispaa voi-jauhoseokseen. (Kun sekoitettavat aineet ovat tasalämpöisiä, ei keitokseen muodostu paakkuja). Keitä miedolla lämmöllä 5 minuuttia, nosta kattila liedeltä ja vatkaa sekaan munankeltuainen. Mausta suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Tarjoa keitettyjen munien kanssa, koristele annos ruohosipulisilpulla.

_________________________




AH:N KOEKEITTIÖ PÄÄSI LEHTEEN

0
0

Meillä kävi toimittaja kylässä! Tarjosin kahvin kanssa vähän aikaa sitten blogissa esiteltyjä VOIVANNIKKEITA. Olin levittänyt vanhat lautaset isolle ruokapöydälle, mutta kuvaaja innostui 
pikkuriikkisestä keittiöstä enemmän. Oikeastaan ihan kiva, blogin lukijatkin pääsevät nyt kurkistamaan "pääkallopaikalle"; AH:n koekeittiöön... Ja niinkuin kuvasta näkyy, on meidän keittiössä kaikki käden ulottuvilla, kirjaimellisesti!


Tällä kertaa reseptivinkin sijasta tuleekin kuvamuisto Anna Hildan albumista:  Kuviovoimistelua yöttömässä yössä vanhan ajan tyyliin.


NOTKEAA JUHANNUSPÄIVÄÄ KAIKILLE!


RIISI- JA RAPARPERIPUURO

0
0

Riisi-ja raparperipuuron voi syödä lämpimänä riisipuurona, tai sitten jääkaappikylmänä välipalana. Raparperin oksaalihappo sitoo itseensä kalsiumia, ja jollei happo löydä sitä mistään muualta, nappaa se kalsiumin luustosta. Tämän takia raparperin kanssa syödään perinteisesti jotain maitotuotetta, ja minäkin keitin puuron maidossa. Lisäsin nykykieliseen ohjeeseen vaniljatangon, sen maku kesyttää villin raparperin lempeästi... Niin, ja juhannus kun meni itseltäni ohi töitä tehdessä, niin keitin  raparpeririisistäni lohdutuspalkinnoksi varsinaista herkkua; lorautin sekaan paksua kermaa.  Riisiherkku on samalla kertaa täyteläinen ja raikas... Jos juhannus olisi maku, olisi se tässä.
____________________

RIISI- JA RAPARPERIPUURO vuodelta 1909

1 ltr. vettä
2 dl. riisiryyniä
1 ltr. tuor. raparperia tahi 8 dl. raparperihilloketta
1 1/2-2 dl. sokeria

Huuhdotut riisiryynit pannaan kuumaan veteen ja keitetään siinä puolipehmeiksi. Sitte lisätään huuhdotut kuoritut ja paloitellut raparperit ja sokeri. Puuro saa kiehua, kunnes ryynit ovat pehmenneet. Senjälkeen kaadetaan se vadille jäähtymään.

___________________

RIISI- JA RAPARPERIPUURO nykykielellä
"raparpeririisi"

1 l maitoa
2 dl puuroriisiä
1 vaniljatanko
raparperihilloketta (sokerin ja vesitilkan kanssa muusiksi keitettyjä raparperinvarsia) oman maun mukaan
ripaus merisuolaa
(ruoko)sokeria oman maun mukaan
(kuohukermaa, ei välttämätön)

Halkaise vaniljatanko, laita kattilaan maito, suola ja vanilja, kuumenna kiehumispisteeseen. Keitä riisipuuro pakkauksen ohjeen mukaan, lisää loppuvaiheessa raparperihilloke. Nouki vaniljatanko pois, mausta sokerilla ja lorauta sekaan paksua kermaa. Tarjoa huoneenlämpöisenä tai jääkaappikylmänä.

___________________

KANAKEITTO

0
0

Vanhan ajan kanakeitto on oikeastaan vehnäjauhoilla suurustettua kanalientä. Jätin jauhot pois, mutta lisäsin hiilihydraatit riisinuudelin muodossa... Ja pyörittelin nuudelikeittooni mausteisia, pikkuriikkisiä kanalihapullia. Kunnon liemestä saa loistavan keittopohjan, nuudelit tuovat soppaan vatsantäytettä ja pienet pyörykät mukavia makusattumia. Sitruunamehun sijasta nykykielisen keiton sitrusaromi tulee sitruunaruohosta. Se kulkee nuudelien kanssa käsi-kädessä ja antaa liemelle aasialaisen vivahteen. Ja ihan itsestään; tästä kanakeitosta kehkeytyikin "indonesialaisen isoäidin nuudelikeitto".

_____________________

KANAKEITTO vuodelta 1909

2-3:sta kanapaistista tähteitä
1 1/2 ltr. vettä
1 ltr. vasikanlihalientä
1 purjosipuli
1/2 selleriä
1 rkl. voita
2-3 rkl. vehnäjauhoja
suolaa
hienonn. valkopippuria
2 rkl. viiniä tahi sitruunan mehua

Luut rikotaan ja pannaan lihaliemeen kiehumaan puhdistettujen juureksien kera. Kun liemessä on kylliksi tuntuva kanan maku, siivilöidään se. Voi ja jauhot käristetään, liemi lisätään vähitellen; saa kiehua 10 min. ja maustetaan.

Tarjotaan ohukaspiirasten tahi lämpimien juustoleipien kera.

____________________

KANAKEITTO nykykielellä
"indonesialaisen isoäidin nuudelikeitto"

LIEMI:
broilerin roippeita ja luita
purjo
juuriselleriä
porkkanoita
sipulia
valkopippuria (kokonaisia)
vettä
sitruunaruohon oksa (tai kaffir limetin lehtiä)
merisuolaa

LIHAPULLAT:
kanajauhelihaa
aurinkokuivattuja tomaattikuutioita
pieni pala murennettua fetajuustoa
loraus ketjap manisia
loraus sesaminsiemenöljyä
chilijauhetta
kurkumaa
juustokuminaa
mustapippuria
(suolaa)

LISÄKSI:
riisivermiselliä

KORISTEEKSI:
korianterisilppua (persiljakin käy)

Pilko kasvikset ja moukaroi sitruunaruohon rakenne rikki lihanuijalla. Kieritä tanko keskeltä solmulle (mahtuu paremmin kattilaan). Freesaa ensin kasviksia kattilassa, lisää sitten broileri, sitruunaruoho ja vesi. Kuori mahdollinen vaahto pois ja keitä miedolla lämmöllä kolmisen tuntia. Siivilöi liemi ja mausta suolalla.

Mausta kanajauheliha aurinkokuivatuilla tomaateilla, fetalla, ketjap manisilla, sesaminsiemenöljyllä, chilillä, kurkumalla, juustokuminalla ja mustapippurilla. Paista koepulla ja maista. Lisää tarvittaessa mausteita ja/tai suolaa. (Huom. feta on voimakassuolaista). Pyörittele jauhelihamassasta pieniä pullia,  ja paista ne pannulla kypsiksi.

Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi, lisää riisinuudelit, anna hautua 3 minuuttia. Lisää sekaan lämpimät lihapullat, ripottele päälle korianterisilppua.

_______________________




ANSHOVISPAISTOS

0
0

Anshovispaistos on Anna Hildan aikainen versio Janssonin kiusauksesta. Runsaampi sellainen, jopa niin runsas, että vaikka puolitin munien ja kerman määrän, tuli munamassaa silti 2/3 koko paistoksesta. J-kiusauksen perunat on vahnassa ohjeessa vaihtuneet kananmuniin...Kuka tykkää Janssonin kiusauksesta, tykkää varmasti tästäkin paistoksesta. (Ja sama kääntäen).


ANSHOVISPAISTOS vuodelta 1909

10 anshovista
1 rkl. voita
1/2 sipulia
2 munaa
2 dl. kermaa
1 rkl. survottuja korppuja

Voideltuun, tulenkestävään vuokaa ladotaan puhdistetut anshovispuoliskot, ja lisäksi pannaan hienonnettu, voissa ruskeutettu sipuli. Munat ja kerma vatkataan, kaadetaan anshovisten päälle, viimeksi sirotellaan survotut korput, ja paistos pannaan lämpimään uuniin hyytymään.

_______________________

ANSHOVISPAISTOS nykykielellä

100 g rasia anjovisfileitä
2 rkl voita
1 salottisipuli
1 kananmuna (mieluiten luomu)
1 dl kuohukermaa (ruokakermakin käy)
1 rkl korppujauhoja

Voitele uunivuoka, kuori ja silppua sipuli. Sulata loput voista pannulla, kuullota sipulisilppu ja valuta anjovisfileet. Vatkaa munat ja kerma sekaisin, lado kalafileet uunivuoan pohjalle, levitä sipulisilppu päälle ja kaada muna-kermaseos kanneksi. Ripottele korppujauhot viimeiseksi ja paista 170℃ uunissa neljästäkymmenestä minuutista tuntiin, kunnes pinta on kauniin ruskea ja munakerma hyytynyt.

_______________________
Viewing all 249 articles
Browse latest View live