ISOÄIDIN RESEPTILLÄ

KUN KUOHUVIINIKIINTIÖ ON TÄYSI, SAA VIINIKASTISTA RAIKKAAN VAIHTOEHDON.

Tämä resepti, ja sen nykykielinen mutaatio kertoo vappuperinteistä aika paljon... Tai ainakin juomaperinteistä. Nestemäärät ovat vaihtaneet osia; ennen vanhaan vettä jatkettiin viinillä, nykyisin viiniä vedellä. Nykykielisessä ohjeessa viiniä on jo sen verran, ettei sokeria tarvitse lisätä lainkaan.

Maailmalla tämän tyyliset raikkaat spritzerit, ja wine coolerit ovat aurinkoisten terassien kestosuosikkeja.

Vappubrunssille?

_____________________

KYLMÄ VIINIKASTI (VINKALLSKÅL) vuodelta 1909

1 1/4 ltr. raitista lähdevettä
4 dl. viiniä
1 sitruuna
1 1/2 dl. sokeria
jäitä

Sitruuna kuoritaan, valkoinen osa kuoresta leikataan pois, hedelmä leikataan viipaleiksi, ja siemenet poistetaan. Vesi, viini, sitruunan viipaleet ja keltainen kuoren osa sekoitetaan. Mehukastin jäähdyttämiseksi pannaan vähän jäitä sekaan.

______________________

KYLMÄ VIINIKASTI (VINKALLSKÅL) nykykielellä
= wine cooler
= spritzer

1 luomu sitruuna
1 l viiniä
4 dl (maustettua) kivennäisvettä
jäitä
(sokeria - ei välttämätön)

Pese sitruuna ja leikkaa ohuiksi renkaiksi. Yhdistä viini ja kivennäisvesi, lisää sitruunat ja jäät. (Maista ja makeuta tarvittaessa sokerilla.)

____________________

Omenakermahyytelö on oikeastaan pannacottaa; liivatteella hyydytettyä, maustettua kermaa. Omena tuo mukanaan raikkaan aromin, ja kerma pyöristää hapokkuuden tyylikkäästi. Vaaleamaltoiset omenat eivät kerman väriä paljoakaan muuta, siksi lisäsin päälle hillottuja mansikoita.

Oli tarkoitus "vain maistaa" tekelettä... Mutta ensimmäisen lusikallisen jälkeen teki mieli, aina vaan, ottaa "vielä yksi", kunnes kaavin tyhjän purkin reunoja.

Sokerin määrää kannattaa sopeuttaa omenasoseen makeusasteen mukaan. Tähän välipalaan ei tarvitse tuhrata kallisarvoista aikaa; herkku hyytyy jääkaapissa itsekseen. Omenasoseen keittelynkin voi surutta jättää väliin, vauvojen purkkiruoasta saa helpon oikotien.

OMENAKERMAHYYTELÖ vuodelta 1909

4 dl hyvää kermaa
5 liivatelehteä
1/2 dl. vettä
4 dl. omenasosetta

Kerma vispilöidään kovaksi vaahdoksi. Huuhdotut liivatelehdet liuotetaan kuumassa vedessä; liuos jäähdytetään vähän ja lisätään sitte vispilöiden kermavaahtoon. Omenasose sekoiteaan hyytelöön, joka kaadetaan lasimaljaan hyytymään.

____________________

OMENAKERMAHYYTELÖ nykykielellä

1 dl luomu kuohukermaa
1 tl (vanilja)sokeria
1 liivatelehti
1 dl omenasosetta

Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla. Liota liivatelehteä kylmässä vedessä, kunnes pehmenee. Puristele liivatteesta vesi pois ja liota kiehuvan kuumaan vesitilkkaan. Sekoita kermavaahto, liivate ja omenasose tasaiseksi tahnaksi. Kaada seos lasipurkkeihin ja nosta jääkaappiin hyytymään ainakin tunniksi. Tarjoa hillottujen mansikoiden kanssa.

HILLOTUT MANSIKAT

mansikoita
sokeria

Kuutioi mansikat ja ripottele sokeria päälle, ravistele mansikkakulhoa ja ripottele uusi kerros sokeria päälle. Anna tekeytyä huoneenlämmössä puoli tuntia, (kunnes pohjalle kertyy mansikkamehua ja tuoksu alkaa muistuttaa metsämansikan tuoksua).

___________________

JÄÄTELÖN VOI OTTAA MUKAAN LASIPURKISSA, EIKÄ MITÄÄN KYLMÄKALLEJA TARVITA...JOTAIN HYÖTYÄ NÄISTÄ KOLEISTA KELEISTÄKIN...

Lehikäiset olisi pitänyt paistaa lehikäisraudalla. Sellaisella vohveliraudan tapaisella, kauniisti kuvioidulla vempeleellä, mikä olisi kirjaillut lehikäisten pinnalle koukeroisia painokuvioita. En nyt sellaista tähän hätään mistään löytänyt. Enkä omista edes vohvelirautaakaan...

Nykykielisistä lehikäisistä tuli vähän tylsiä, ihan tavallisten lettujen näköisiä. Tartuin vanhan reseptin vinkkiin "lehikäiset saattaa kuumina taivuttaa kääryiksi tahi tötterön muotoon". Paistoin lehikäiset pannulla, molemmilta puolilta kauniin ruskeiksi ja rullasin kuumina tötteröiksi. Pakkasin jäähtyneet tötteröt piknik koriin vadelmien ja kermajäätelön kavereiksi.

Ja sainkin aika hauskan herkun; pullan makuisen lettutötterön.

Kardemumma-tötterö-lehikäisiä, vadelmia ja kermajäätelöä... Ja muutama lumihiutale ilmassa... Niistä on kevätpiknik tehty.

LEHIKÄISET vuodelta 1909

5 munaa
5 rkl. sokeria
5 rkl. kermaa
5 rkl. sulattua voita
1/2 tl. hienonn. kardemummaa
2 1/2 dl. vehnäjauhoja

Yllä mainitut ainekset sekoitetaan tasaiseksi seokseksi. Lehikäisrauta kuumennetaan ja sivellään voilla. Taikinaa levitetään ohuelti raudalle, paistetaan hiilillä vaalean ruskeaksi ja reunat tasoitetaan. Lehikäiset saattaa kuumina taivuttaa kääryksi tahi tötterön muotoon.

____________________

LEHIKÄISET nykykielellä

2 luomu munaa
1 rkl sokeria
2 rkl luomu kuohukermaa
2 rkl voisulaa, pähkinävoina (normaalisuolaista voita ruskeaksi tiristettynä) + ylimääräistä pannun voiteluun
ripaaus jauhettua kardemummaa
1 dl luomu vehnäjauhoja

Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi. Kuumenna vohvelirauta tai paistinpannu. Voitele pannu voilla, kaada päälle taikinaa ohuesti, (käännä lehikäinen jos käytät paistinpannua). Paista lehikäinen kauniin ruskeapintaiseksi. Tarjoa marjojen ja jäätelön kanssa.

____________________

KERMAKAKKU ON, NIMESTÄÄN HUOLIMATTA, PEHMEÄ MAUSTEKAKKU.

Äiti ansaitsee vain parasta!
Meidän Äidille metsämansikka edustaa hienointa mahdollista luksusta... Sen takia äitienpäiväkakkua koristivat pakasteesta kaivetut viimekesäiset metsämansikat ja valkosuklaakuorrutteiset puutarhamansikat. Lasissa kuohui, mikäs muu, kuin mansikka-spumante. Isoäidin sitruunainen kermakakku antoi mansikoille ja valkosuklaalle raikkaan pohjan.

KERMAKAKKU vuodelta 1909

6 munaa
250 gr. sokeria
3 1/2 dl. hyvää kermaa
1:n sitruunan kuori
275 gr. vehnäjauhoja

Munankeltuaiset ja sokeri vatkataan vaahdoksi; vatkattu kerma, raastettu sitruunan kuori ja vehnäjauhot sekoitetaan joukkoon, viimeksi munanvalkuaiset vaahdoksi vatkattuina. Seos kaadetaan voideltuun, survotuilla korpuilla jauhotettuun vuokaan ja paistetaan tavallisessa uuninlämmössä.

_______________________

KERMAKAKKU nykykielellä
=sitruunakakku

3 luomu munaa
voita kakkuvuoan voiteluun ja korppujauhoja vuoan jauhottamiseen
125 g sokeria
2 dl luomu kuohukermaa
1 sitruunan hienoksiraastettu kuori
130 g luomu vehnäjauhoja
mansikoita ja sulatettua valkosuklaata koristeluun

Erottele valkuaiset keltuaisista. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja keltuaiset sokerin, kerman ja sitruunan kuoriraasteen kanssa tahnaksi. Sekoita valkuaisvaahto varovasti keltuaistanhnan sekaan. Kaada taikina vuokaan ja paista 170℃ uunissa, kunnes puiseen koetintikkuun ei enää jää kiinni taikinaa. Koristele kakku jäähtyneenä.

______________________

Jo reseptin lukeminen nostatti veden kielelle. Tällaisesta määrästä aromirikkaita juureksia ei yksinkertaisesti saa mautonta keittoa.

Vahnäjauhosuurusteen voisi mielestäni jättää kokonaan pois, samoin tomaattisoseen ja nuo herneet... Olisi varmaankin aivan toisenlainen ääni kellossa, jos torikauppiailla olisi jo sokeriherneitä tarjolla. Nyt jouduin tyytymään pakasteherneisiin... Ennen tomaattisoseen lisäämistä keiton väri oli hennon vihreä... Punainen pyree antoi keitolle haalistuneen sävyn.

Mutta tuo maku!
Se on tuore ja raikas.

______________________

RANSKALAINEN KEITTO vuodelta 1909

1 porkkana
1 palsternakka
1 selleri
1 purjosipuli
1 pieni espanjansipuli
10 juuriartisokkaa
2 rkl. voita
vettä
1 persiljanippu
1 rkl voita
2 rkl. vehnäjauhoja
2 ltr. lihalientä
2 dl. silvottuja herneitä
2 rkl. tomaattisosetta
suolaa
(viiniä)

Kaikki yllä mainitut juurekset puhdistetaan niinkuin tavallisesti ja leikataan palasiksi. Ne ruskeutetaan voissa ja vettä lisätään sen verran, että juurekset tuskin peittyvät; persiljanippu pannaan myöskin sekaan. Kaiken tämän annetaan hiljaa kiehua, kunnes juurekset menevät rikki, jolloin ne puserretaan siivilän läpi.

Voi ja vehnäjauhot käristetään, puserretut juurekset hämmennetään sekaan, ja kiehuva lihaliemi lisätään siihen vähitellen. Herneet pannaan keittoon kiehumaan pehmeiksi; sitten se maustetaan tomaattisoseella, suolalla (ja viinillä).

____________________

RANSKALAINEN KEITTO nykykielellä
=juuressosekeitto

200 g juuriselleriä
100 g palsternakkaa
300 g maa-artisokkaa
50 g keltasipulia
100 g porkkanaa
200 g purjoa
2 rkl voita
tilkka kuivaa sherryä (tai valkoviiniä)
1 ruukkupersilja
1 rkl luomu vehnäjauhoja
2 l kasvislientä
2 dl tuoreita sokeriherneitä (tai pakasteherneitä)
(2 tl luomu tomaattipyreetä)
turkkilaista jogurttia ja extra virgin oliviöljyä viimeistelyyn

Kuori ja pilko juurekset ja sipuli. Pese ja pilko purjo (vain kannan pää juurineen heitetään pois, kaikki muu kelpaa keittoon). Paahda juureksia hetki kuumassa padassa, heitä sekaan voinokare ja kääntele kasviksia. Sihauta pataan tilkka sherryä ja lisää vettä niin paljon, että juurekset peittyvät. Laita sekaan persilja varsineen. Anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes kasvikset pehmenevät. Soseuta keitto sauvasekoittimella, puserra sose siivilän läpi. (Juuresten kuidut jäävät siivilään ja keitosta tulee sileää).

Sulata nokare voita pannulla, ripottele vehnäjauhot päälle ja anna jauhojen imeä kaikki rasva itseensä. Vatkaa sekaan kuumaa kasvislientä ja sekoita tasaiseksi. Kaada liemi kasvissoseen sekaan. Lisää kasvislientä, kunnes saat haluamasi paksuisen keiton. (Ripottele sekaan herneet, hauduta miedolla lämmöllä, kunnes herneet pehmenevät). Maista ja mausta suolalla (ja tomaattipyreellä). Höystä keittoannos juuri ennen tarjoamista turkkilaisella jogurtilla ja oliiviöljyllä.

___________________

SUUREMMANKIN SATSIN OLISI VOINUT TEHDÄ... MAITOLITRA KUTISTUI TÄMÄN KOKOISEKSI HERKKUJUUSTOLÄTYKSI.

Juuston valmistamisessa on tarunomaista hohtoa, jotain mummomaisen alkuperäistä. Kun maito juoksettuu ja hera irtanee, tulee väkisinkin tyytyväinen hymy huulille ja sellainen tunne, kun hallitsisit jonkun ihmeellisen perinnesalaisuuden. HEH, vaikkei juustonvalmistuksessa tarvitse oikeasti hallita yhtään mitään. Entsyymit hoitavat kaiken työn.

Litra maitoa kutistuu pieneksi lätyksi, kun neste valutetaan hiljalleen pois. Hera kannattaa ottaa talteen; siitä saa täyteläisen pohjan sämpylä- tai pannukakkutaikinalle. Vaikka hera näyttääkin jonninjoutavalta litkulta, sisältää se proteiineja, laktoosia (=sokeria), vitamiineja, kivennäisaineita, maitohappoa ja rasvaa. Italialaiset ovat sen arvon oivaltaneet ja tekevät parmigiano reggiano juuston herasta toista suosittua juustoa; ricottaa.
_________________

MAALAISJUUSTO vuodelta 1909

7 ltr. kuorimatonta maitoa
suolaa
2 tl. juustonjuoksutinta

Maito hämmennetään 37℃, joukkoon sekoitetaan juoksutin, hämmennetään vähän aikaa, kansi pannaan päälle ja maito jätetään juustoutumaan 1/2 tunniksi. Sitten vedellään seosta laikalla ristiin muutaman kerran, jotta hera nousee päälle, peitetään ja jätetään taas 1/2 tunniksi. Nyt sekoitetaan uudelleen ja paremmin, nostetaan lämpimämpään paikkaan, silloin tällöin käännellään niin että juusto kovettuu tasaisesti.

Hera kaadetaan varovasti pois, ja juusto kerätään hiljaa painelleen juustokehään siivilävaatteen päälle; kulmat käännetään juuston yli, joka pannaan kevyen painon alle. Jotta se saisi paremman muodon, otetaan se pari kertaa kehästä pois ja käännetään. Kehästä pois otettua ripotellaan suolaa juuston pinnalle.

__________________

MAALAISJUUSTO nykykielellä

1 l homogenoimatonta kotimaista luomu täysmaitoa
1/2 tl juustonjuoksutinta
merisuolaa
lisäksi tarvitset harsokangasta ja juustomuotin (tai suuren siivilän)

Kuumenna maito 37℃:ksi. Lisää juoksutin ja sekoita. Anna juustomassan tekeytyä kannen alla puolisen tuntia, kunnes maito alkaa hyytyä. Tee veitsellä pintaan zik-zak kuvioita ja anna juuston tekeytyä vielä toinen puolituntinen.

Nostele juustomassa reikäkauhalla, heran seasta, harsolla vuorattuun juustomuottiin (tai pashamuottiin, tai siivilään). Käännä harson reunat juuston suojaksi ja aseta kevyt paino (esim. pikku kattila) päälle. Valuta juustoa, kunnes saat sopivan kiinteää juustoa. Suolaa juusto uittamalla valmista juustoa varttitunti 3%:ssa suolavedessä〖1000 g (= n. litra) vettä + 30 g suolaa〗.

_________________

Tämähän on leipäjuustoa! Narskuu ihanasti hampaissa, on täyteläinen, mutta mieto ja sopii loistavasti kerman, sokerin ja kanelin kaveriksi! Vanhanajan gourmeeta!!!!!!

ISOÄIDIN PAISTETTU MAALAISJUUSTO MAKEANA VERSIONA = LEIPÄJUUSTO.

Mutta, hei, JOS maalaisjuuston ruskistaa pannulla, eikä maustakaan makeaksi... Niin tämähän on HALLOUMIA! Ensi kerralla lisään juustomassaan tai suolaveteen minttua, ja teen maalaisjuuston vuohen täysmaidosta. Ajatella, että meillä Suomessakin on hallittu halloumin valmistus, ja nyt sata vuotta myöhemmin väki ostaa marketeista kreikkalaista perinnejuustoa kalliiseen kilohintaan. Mahtaa kreikkalaisia mummoja naurattaa!

ISOÄIDIN PAISTETTU MAALAISJUUSTO SUOLAISENA VERSIONA = HALLOUMI.

PAISTETTU JUUSTO vuodelta 1909

pääsiäis- tahi maalaisjuustoa
2 rkl. voita
1-2 tl. sokeria
1/2 tl. suolaa
1 tl. hienonn. kaneelia
1 1/2 dl. kermaa

Tähteeksi jääneitä juustonviipaleita ruskeutetaan voissa kummaltakin puolen, mausteet ripotellaan päälle, kerma lisätään ja saa kiehahtaa. Tarjotaan kuumana.

PAISTETTU JUUSTO nykykielellä
= leipäjuusto,
= kotimainen paistettu halloumi

Leikkaa omatekemä maalaisjuusto (ohje edellisessä postauksessa) suupalankokoisiksi tikuiksi. Kuumenna paistinpannu, lisää pieni nokare normaalisuolaista voita ja ruskista juustopaloja molemmilta puolilta. Tarjoa huoneenlämpöisenä. Jos haluat makean version, kaada luomu kuohukermaa juustojen sekaan ja ripottele päälle kanelia ja sokeria. Anna kerman "ryöpsähtää" kuumalla pannulla, nosta sivuun ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

___________________

Eilisiltana sain haasteen luoda kermakakkuaineksista jotain uutta ja erilaista. Yksi maistelija oli tykästynyt äitienpäiväpostauksen kakkuohjeeseen, kun taas toiselle eivät mansikat ja/tai valkosuklaa sopineet alkuunsakaan.

Inkiväärin palanen ja paahdetut thaimaalaiset seesaminsiemenet pääsivät mukaan muuttumisleikkiin. Valmiiksi paahdetuista ja hienoksi jauhetuista siemenistä saa pika-avun helposti. Mutta onnistuu seesamin paahtaminen kotioloissakin; siemenet vain kuivalle, kuumalle pannulle... Jäähtyneet seesaminsiemenet voi sitten jauhaa morttelissa tai jos paahdat kerralla suuremman määrän, niin monitoimikoneessa.

Kermakakku sai seesamista pehmeää paahteisuutta, ja inkivääristä jännittävän loppusilauksen.
Ihan jotain muuta!

KERMAKAKKU vuodelta 1909

6 munaa
250 gr. sokeria
3 1/2 dl. hyvää kermaa
1:n sitruunan kuori
275 gr. vehnäjauhoja

Munankeltuaiset ja sokeri vatkataan vaahdoksi; vatkattu kerma, raastettu sitruunan kuori ja vehnäjauhot sekoitetaan joukkoon, viimeksi munanvalkuaiset vaahdoksi vatkattuina. Seos kaadetaan voideltuun, survotuilla korpuilla jauhotettuun vuokaan ja paistetaan tavallisessa uuninlämmössä.

_____________________

KERMAKAKKU nykykielellä
= seesaminsiemen-inkiväärikakku

3 luomu munaa
voita kakkuvuoan voiteluun ja korppujauhoja jauhottamiseen
120 g sokeria
1 1/2 dl luomu kuohukermaa
1 luomu sitruunan hienoksiraastettu kuori
1/2 dl paahdettuja ja jauhettuja seesaminsiemeniä *, säästä ripaus sokerikuorrutteeseen
140 g luomu vehnäjauhoja
peukalonpään kokoinen pala luomu inkivääriä
tomusokeria

Erottele valkuaiset keltuaisista. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja keltuaiset sokerin, kerman, sitruunankuoriraasteen, seesaminsiementen ja jauhojen kanssa tasaiseksi.

Sekoita valkuaisvaahto ja keltuaistaikina varovasti. Kaada taikina vuokaan ja paista 170℃ uunissa, kunnes puiseen koetikkuun ei enää jää taikinaa kiinni. Kuorruta kakku jäähtyneenä inkivääri-sokeriliemellä. (Hienoksiraastettua luomu inkivääriä+ripaus paahdettuja seesaminsiemeniä+tomusokeria+maitoa/vettä).

* paahda kuumalla pannulla, kunnes siemenistä lähtee paahtunut ja pähkinäinen aromi, anna jäähtyä ja jauha monitoimikoneella tai morttelilla hienoksi.

______________________

PIKNIK-PAAHTOVANUKAS KULKEE KÄTEVÄSTI LASIPURKISSA, PURKKI TOIMII SAMALLA TARJOULUASTIANA, JA ON HELPPO KANTAA KANSI PÄÄLLÄ TAKAISIN KOTIIN .

Muistatko, ihan ensimmäisenä blogivuonna tein isoäidin ohjeella paahtovanukkaan... Anna Hilda oli kirjoittanut reseptin reunaan kauniin koukeroisella käsialalla "Ei juuri mitään". 😁

Paahtovanukas on oma kestosuosikkini; helppo ohje, ja niin herkullista. Mitä muutakaan se nyt voisi olla kun raaka-aineet ovat; kerma, sokeri ja keltuaiset?! Kylmä kesä inspiroi keksimään lämpimiä ideoita; tämä creme caramel sai koleana piknikpäivänä terästystä kardemummasta. NIIIIIIIIIIN HYVÄÄ!!!!!!!

"EI JUURI MITÄÄN" TAI SITTEN "NIIIIIIN HYVÄÄ"?!

PAAHTOVANUKAS vuodelta 1909

8 dl. kermaa tahi kermansek. maitoa
8 munaa
vuoan kuorruttamiseksi: 3 dl. sokeria

Sokeri sulatetaan paistinpannussa ja kaadetaan heti kuivaan, lämpimään vanukasvuokaan, joka käännellään niin, että sokeri takertuu pohjaan ja reunoille. Kerma tahi maito kiehautetaan ja kaadetaan vatkattujen munien joukkoon. Vispilöimistä jatketaan, kunnes seos on jonkun verran jäähtynyt, jolloin se kaadetaan valmiiksi kuorrutettuun vuokaan, ja kansi kiinnitetään päälle. Vanukas keitetään vedessäm kunnes se on hyystynyt (noin 3/4-1 tunnin). Senkälkeen se kaadetaan vuoasta pois ja tarjotaan kastikkeineen. Jos paahtovanukas tarjotaan palavana, kaadetaan sen päälle vähän konjakkia, joka sytytetään palamaan.

____________________

PAAHTOVANUKAS nykykielellä
= kylmän kesän kardemumma-paahtovanukas

1 dl sokeria lasipurkkien kuorruttamiseen + 1/4 ylimääräistä vanukasmassaan
2 dl kuohukermaa (luomu)
1/4 dl vaniljasokeria
2 luomumunaa

Sulata kuorrutussokeri kattilassa. Kaada paahtunut ja hieman ruskistunut sokeri lasipurkkeihin, kääntele purkkeja niin että sokeri peittää tasaisesti pohjan.

Erottele keltuaiset valkuaisista, (säästä valkuaiset esim. marenkiin), laita keltuaiset kulhoon. Mittaa kulhoon myös 1/4 sokeria ja 1/4 vaniljasokeria. (tai 1/2 dl sokeria+1 vaniljatangon sisältä raaputetut vaniljansiemenet), ripaus kardemummaa ja kerma. Vatkaa sekaisin ja nosta kulho kiehuvan vesikattilan päälle. Kuumenna niin kauan, että seos alkaa saeta.

Kaada vanukasmassa lasipurkkeihin ja paista 175℃ uunissa, vesihauteessa, reilusta puolesta tunnista vajaaseen tuntiin, kunnes vanukas on sopivanhyytynyt. Anna jäähtyä ja laita kannet paikoilleen. Tarjoa piknikillä tuoreiden marjojen kanssa.

_____________________

"KESÄINEN AAMUPUURO"

Viktoria-kiiseli on raikas kesäaamun avaus.
Talvella riisipuuro on höyryävän kuumaa, hitaasti uunissa hautunutta, ja kanelilla maustettua. Mutta keskikesällä riisipuuro muuttuu viileän tyylikkääksi ja raikkaan makeaksi herkuksi. Sopii yhtälailla aamupuuroksi, kuin iltapäivän välipalaksikin.

PIKNIKVERSIOTA KOMISTAA RAIKAS RAPARPERIHILLOKE.

VIKTORIA-KIISELI vuodelta 1909

1 dl. riisiryyniä
6 dl. maitoa
2-3 rkl. sokeria
1/2 sitruunaa
3 liivatelehteä
3 dl. hyvää kermaa

Huuhdotut ryynit keitetään maidossa pehmeiksi, maustetaan sokerilla; sitte puuro kaadetaan jäähtymään. Raastettu sitruunan keltainen kuoren osa ja mehu, huuhdotut, lämpimässä vesitilkkasessa liuotetut liivatelehdet ja vaahdoksi vispilöity kerma sekoitetaan puuroon. Kiiseli tarjotaan luumu- tahi mehukastikkeen kera.

_______________________

VIKTORIA-KIISELI nykykielellä
= kylmä riisivanukas

1 dl puuroriisiä
6 dl (punaista) täysmaitoa, tai mantelimaitoa
3-4 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria (tai 1/2 vaniljatangon sisältä raaaputetut siemenet)
1/2 luomu sitruunan hienoksi raastettu kuori ja mehu
2 liivatelehteä (vegaaneille agar agaria pakkauksen ohjeen mukaan, tai jätä hyydyke kokonaan pois)
3 dl luomu kermaa, tai kookoskermaa

Hauduta riisi maidossa kypsäksi. Lisää sokerit, sitruunankuoriraaste ja -mehu. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi, liota liivatteet kylmässä vedessä, purista vesi pois ja sekoita lehdet kiehuvaan vesitilkkaan. Yhdistä riisipuuroon kerma, ja liivateliemi. Jaa riisiseos annoskulhoihin ja nosta jääkaappiin hyytymään. Tarjoa viileänä tai huoneenlämpöisenä mehukastikkeen tai marjakeiton, ja koivusokerin kanssa.

________________________

Kaikki varmasti tietävät lastenlaulun "hämä-hämä-häkki"?
Sitä minä tänään lauleskelin joen rannassa, läpimärkänä, kun ukkoskuuro pyyhkäsi piknikpöytäni kumoon.

"Isoäidin Minna, kuvaa ruokiaan, tuli sade rankka, kaikki sotki vaan... Aurinko armas kuivas satehen, isoäidin Minna, se kuvaa uudelleen."

Jos silakkarullat näyttävätkin kuvissa sumeilta, tai "ei niin rapeilta", johtuu se vain monsuunikuurosta ja iphonen linssin sotkevista vesipisaroista. Tuoreeltaan rasvassa keitetyt silakat olivat rapeapintaisia ja jopa vähän tempura-tyylisiä. Erittäin epäsilakkamaisia.

Dippikastikkeiksi tein tilli-alliolia (tilliä, valkosipulimajoneesia), ja vietnamilaistyylisen mausteliemen (limetin mehua, vettä, riisiviinietikkaa, chiliä, kalakastiketta, sokeria, valkosipulia, korianteria ja sipulinvartta). Lisäksi tarjosin valmista sweet chili- kastiketta (makeaa chilikastiketta).

KOKTAILTIKKU PITÄÄ SILAKKARULLAN KASASSA, JA SILLÄ SAA MYÖS KÄTEVÄSTI NOSTETTUA RULLAN OMALLE LAUTASELLE.

Oma juhannukseni hurahtaa ohi töissä, joten tämä on täysin kuvitteellista. Istun möksällä, pöydän ääressä, laiturin nokassa, tai puisen putkuttajaveneen kannella. Järvi on tyyni ja kuikka "uikuttaa" taustalla... Auringonlasku heijastuu veden peilityynen pintaan, kun kaveriporukan kanssa haemme herkut isolle pöydälle, ( eikä yhtään itikkaa inise ympärillä)...Sitten poksahtaa juhannussampanjan korkki ja yöttömän yön herkuttelu alkaa isoäidin frittisilakoista.

🇫🇮 Silakoita ja laineenliplatusta kaikille juhannuksenviettäjille! 🇫🇮

RASVASSA KEITETYT SILAKAT vuodelta 1909

1/2 kg. tuoreita silakoita
suolaa
Seos:
2 munaa
2 dl. vettä
1 tl. suolaa
1 rkl. sulattua voita
1 dl. vehnäjauhoja

Kalat perataan ja huuhdotaan; pää, selkäruoto ja pyrstö poistetaan. Suolaa ripotellaan päälle, ja kalojen annetaan olla sinään hetken aikaa. Senjälkeen ne pyyhitään kuiviksi, kierretään kääryiksi, alottaen pyrstöpuolelta, niin että nahkapuoli jää sisäänpäin. Munankeltuaiset vatkataan, vesi, suola, voi, vehnäjauhot ja vaahdoksi vatkatut munanvalkuaiset sekoitataan joukkoon. Silakkakääryt kastetaan seokseen, keitetään keitinrasvassa, nostetaan imupaperille valumaan ja tarjotaan kuumina.

_______________________

RASVASSA KEITETYT SILAKAT nykykielellä

300 g silakkafileitä
merisuolaa myllystä
2 luomumunaa
1 dl vettä
1 rkl voisulaa
1 dl vehnäjauhoja
rypsiöljyä uppopaistamiseen
koktailtikkuja

Levitä silakat lautaselle nahkapuoli alaspäin. Jauha päälle myllystä suolaa, anna tekeytyä hetki. Taputtele kalan pinta kuivaksi talouspaperilla, käännä fileet, ja rullaa kääryleiksi, niin että nahka jää sisään. Työnnä koktailtikku jokaisen rullan läpi, (rulla pysyy kasassa uppopaistamisenkin ajan).

Erottele keltuaiset valuaisista, vatkaa keltuaiset veden, suolaripauksen, voisulan ja jauhojen kanssa tasaiseksi tahnaksi. Vatkaa valkuaiset kevyesti. Yhdistä keltuaisseos valkuaisiin. Kuumenna öljy 180℃ (käytä lämpömittaria, tai testaa vaalean leivän kanssa: leipäkuutio ruskistuu 30 sekunissa). Kasta silakkakääryleet frittitaikinaan ja uppopaista öljyssä. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan hetkeksi ennen tarjoamista.

__________________________

KAKKUVUOASSA KYPSENTÄMINEN VAATII TARKKAAVAISUUTTA; TÄYTTEEN PEHMENTÄMÄ TAIKINA MEINAA HELPOSTI JÄÄDÄ KESKELTÄ RAA'KSI.

Yksinkertainen vehnäleipä on vanha kunnon pullapitko, uuden näköisessä kesäasussaan. Pitkon sydän on pehmeää kondiittorin kreemiä ja pinta rapeita mantelilastuja. Keskikesän kakussa väripläjäys tulee, tietenkin: kotimaisista (kasvihuone)mansikoista.

YKSINKERTAINEN VEHNÄLEIPÄ vuodelta 1909

30 gr. hiivaa
1 muna
2 dl. sokeria
1/2 lre. haaleata maitoa
1 tl. suolaa
1 dl. sulattua voita
1 kg. vehnäjauhoja

voitelemiseen:
1 muna
3 rkl. kristallisokeria

Hiiva liuotetaan tilkkaseen haaleata vettä; vehnäjauhoja sekoitetaan niin paljon, että saadaan paksu vellimäinen seos, joka pannaan nousemaan. Muna ja sokeri vatkataan, haalea maito,suola, osa vehnäjauhoista ja noussut hiiva lisätään jonka jälkeen sulattu voi ja loput jauhot sotketaan taikinaan; alustamista jatketaan kunnes taikina käy notkeaksi. Kun taikina on noussut kooltaan kaksinkertaiseksi, vanutetaan se hyvästi leivinpöydällä ja leivotaan pitkiksi leiviksi tahi palmikoiksi. Kun ovat kohonneet, voidellaan ne vatkatulla munalla,sokeri sirotellaan päälle ja leivät kypsennetään hyvässsä uuninlämmössä.

_______________________

YKSINKERTAINEN VEHNÄLEIPÄ nykykielellä
=vaniljakranssi

5 dl maitoa
1 luomu muna
2 dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl jauhettua kardemummaa
200 g voisulaa
2 pussia kuivahiivaa
reilu 1 kg (n. 15 dl) luomu vehnäjauhoja

vaniljatäyte:
5 dl maitoa
1 vaniljatanko
6 luomumunan keltuaista
125 g sokeria
40 g maissitärkkelyst'
25 g normaalisuolaista kotimaista voita

voiteluun kananmuna
koristeluun mantelilastuja ja /tai kotimaisia mansikoita

Sekoita reilusti kädenlämpöiseen maitoon muna, sokeri, kardemumma, suola ja pieneen jauhomäärään sekoitettu kuivahiiva. Anna vellin kuoplia lämpimässä paikassa puoli tuntia. Lisää jauhot pienissä erissä ja vaivaa taikinaan sitko. Lisää voisula loppuvaiheessa. Alusta taikina tasaiseksi ja anna kohota liinan alla puolisen tuntia.

Tee vaniljatäyte:
Halkaise vaniljatanko, yhdistä kaikki ainekset, paitsi voi. Sekoita kattilassa miedolla lämmöllä, kunnes kastike sakeutuu. Poista vanilja ja sulata voi sekaan. Jäähdytä seos ennen käyttöä.

Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois, jaa taikina kahteen osaanja kaulitse suorakaiteiksi. Levitä taikinalevyille vaniljakastiketta, rullaa tangoiksi. Nipistä saumat kiinni ja käännä liitoskohta alapuolelle. Leikkaa pituussuunnassa pintaan viilto, nostele taikinarullia vuoronperään toistensa päälle, leikkukupinta ylöspäin, niin että saat palmikkomaisen kranssin. Ripottele päälle mantelilastuja ja sokeria. Nosta koko komeus suureen kakkuvuokaan ja paista +200℃ uunissa vajaa puoli tuntia. Koristele tuoreilla mansikoilla juuri ennen tarjoamista.

___________________

______________________

Viime kesänä raparperiaikaan kokeilin jo tätä ohjetta. Vanhanajan pohjataikinasta tuli sen verran löysää, että lisäsin reippaasti jauhoja... Lopputulos oli rustiikkinen galette-piirakka.

No, nyt ajattelin, etten tarvitse kaulinta ollenkaan. Sain laiskimus-älyväläyksen, ja jätin taikinan juuri niin veteläksi kuin ohjessa sanotaan... Siihen sitten kippasin raparperit ja muutaman mansikankin. Herkullinen jälkiruoka tästä tulee, muttei tekelettä kyllä parhaimmalla tahdollakaan voi tortuksi kutsua.

RAPARPERITORTTU vuodelta 1909

1 muna
1/2 dl maitoa
150 gr. voita, hierotaan vaahdoksi
2 1/2 dl. vehnäjauhoja
täyte:
tuoretta raparperia ja sokeria, tahi tuoreita mustikoita ja sokeria

Yllä mainitut ainekset sekoitetaan koossa pysyväksi seokseksi ja jätetään kovettumaan. Taikina kaulitaan voidellulla pellillä ohuiksi levyiksi, reunat käännetään ylöspäin, sokeroidut marjat tahi
raparperi levitetään tortulle, joka paistetaan tavallisessa uuninlämmössä.

__________________

RAPARPERITORTTU nykykielellä
= raparperi-mansikkapaistos

pohja:
1 luomu muna
1/2 dl luomu maitoa
150g huoneenlämpöistä voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

täyte:
2 dl raparperinpaloja
1 dl neljään osaan pilkottuja mansikoita
1 dl sokeria
1 rkl perunajauhoja

Sekoita pohja-aineista taikina. Huuhtele, (kuori) ja pilko raparperit. Poista mansikoista kannat ja leikkaa marja neljään osaan. Sekoita sokeri ja perunajauho raparperi- ja mansikkapaloihin.

Vuoraa kakkuvuoka leivinpaperilla tai (voitele voilla ja jauhota korppujauhoilla). Kaada taikina vuokaan, ja levitä raparperit sekä mansikat päälle (painele täytettä pohjen sekaan).

Paista 200℃ uunissa noin tunti, kunnes taikina on kypsää (paistokseen painettuun koktailtikkuun ei jää enää taikinaa) ja reunat hieman ruskistuneet. Tarjoa vaniljajäätelön tai vaniljakermavaahdon kanssa.

_________________

SALAATIN LEHTIÄ, RUCOLAA, TOMAATTIA, SAKSANPÄHKINÖITÄ, PINAATTIA, PUNAKAALIN VERSOJA, ISOÄIDIN TILLI-JUUSTONYYTTEJÄ... KASTIKKEEKSI VAIN OLIIVIÖLJYÄ, NAM!

Nyt ollaan hyvän äärellä!
Maustoin isoäidin juustomassan tillillä, ja uitin valmista juustopalloa suolavedessä. Leikkasin pallon viipaleiksi, käärin siivut viinimarjapensaiden ryöpättyihin lehtiin ja paistoin voissa.

Täytyy sanoa, ettei kotimainen "viinimarjapensaan lehdessä paistettu leipäjuusto" jää makupisteissään ollenkaan kreikkalaista "viininlehteen käärittyä halloumia" huonommaksi. Viinimarjapensaan lehti on oikeastaan maukkaampikin; omaperäisen raikas ja yrttimäinen. No, makuasia...

Muutaman juustosiivun käärin tuoreen mintun lehtiin.... Enkä oikein osaa sanoa, kummasta pidin enemmän; viinimarjanlehti- vai minttuversiosta... Täytyy varmaankin tehdä uusia maistiaisia...

MINTTUUN KÄÄRITTY JUUSTO VAIN KÄVÄISEE KUUMALLA PANNULLA, MUTTA VIINIMARJAPENSAAN LEHTEEN KÄÄRITTY PAISTETAAN RAPEAKSI.

____________________

MAALAISJUUSTO vuodelta 1909

7 ltr. kuorimatonta maitoa
suolaa
2 tl. juustonjuoksutinta

Maito hämmennetään 37℃, joukkoon sekoitetaan juoksutin, jämmennetään vähän aikaa, kansi pannaan päälle ja maito jätetään juustoutumaan 1/2 tunniksi. Sitten vedellään seosta laikalla ristiin muutaman kerran, jotta hera nousee päälle, peitetää ja jätetään taas 1/2 tunniksi. Nyt sekoitetaan uudelleen ja paremmin, nostetaan lämpimämpään paikkaan, silloin tällöin käännellään niin että juusto kovettuu tasaisesti.

Hera kaadetaan varovasti pois ja juusto kerätään hiljaa painellen juustokehään siivilävaatteen päälle; kulmat käännetään juuston yli, joka pannaan kevyen painon alle. Jotta se saisi paremman muodon, otetaan se pari kertaa kehästä pois ja käännetään. Kehästä pois otettua ripotellaan suolaa juuston pinnalle.

______________________

MAALAISJUUSTO/2 nykykielellä
=tillillä maustettu leipäjuusto
=viinimarjapensaan lehdessä paistettu leipäjuusto

1 l homogenoimatonta kotimaista luomu täysmaitoa
1/2 tl juustonjuoksutinta
1 1/2 tl tillisilppua
merisuolaa
lisäksi tarvitset lämpömittarin, harsokangasta ja juustomuotin (tai riittävän suuren siivilän)

Kuumenna maito 37℃:ksi. Lisää juoksutin ja tilli, sekoita. Anna juustomassan tekeytyä kannen alla puolisen tuntia, kunnes maito alkaa hyytyä. Tee veitsellä pintaan zik-zak kuvioita ja anna juuston tekeytyä vielä toinen puolituntinen.

Nostele juustomassa reikäkauhalla, heran seasta, harsolla vuorattuun juustomuotiin (tai pashamuottiin, tai siivilään). Käännä harson reunat juuston suojaksi ja aseta kevyt paino päälle. Suolaa juusto uittamalla valmista juustopalloa varttitunti 3%:ssa suolavedessä (100 g/1 l vettä + 30 g suolaa).

Ryöppää viinimarjapensaan lehdet (upota kiehuvaan veteen, ja siirrä kylmävesikylpyyn, taputtele talouspaperilla kuiviksi). Leikkaa juusto siivuiksi, paista kuumalla pannulla jokainen siivu, molemmilta puolilta, kauniin ruskeaksi. Laita lehdet työtasolle sileä pinta alaspäin. Nosta lehtien päälle juustosiivut ja taita lehtien reunat keskelle. Paista juustonyyttejä kuumalla pannulla, voissa, ensin saumapuoli pannuun päin, niin että nyytit sulkeutuvat, paista sitten toinenkin puoli rapeaksi. Jatka samaan tyyliin, kunnes kaikki juusto ja lehdet on käytetty.

Tarjoile juustonyytit alkupalaksi, tai kruunaa niillä salaatti.

_______________________

Viinimarjan lehdessä paistettu maalaisjuusto oli niin hyvää, että sillä haluaisin herkutella jonain pimeänä talvipäivänäkin.... Säilömisohjeelle oli siis ihan oikea tarve.

Vihannekset näyttävät kauniilta purkeissa, vaikkei niitä varmaankaan nykypäivänä kukaan viitsi suolaveteen säilöä. Turhaa työtä, kauppiaat kun pitävät meidät yltäkylläisyydessä ympäri vuoden... Mutta viinimarjapensaan lehti on oma lukunsa, sitä ei saa mistään.

Sokeriherneitä vanhassa ohjeessa keitettiin kokonainen tunti. Nämä makeat palot olivat pullistuneet jo niin valtaviksi, että pakkohan ne oli perata. Keitin herneet al denteiksi, vajaat 10 minuuttia.

Porkkanoita keitttiin ennen vanhaan puoli tuntia. Nämä pikkukaverit porisivat padassa vain 15 minuuttia.

Vanhassa kirjassa ei ole viinimarjapensaan lehdille säilöntäohjetta ollenkaan, mutta pinaatille löytyy resepti. Hentoja pinaatinlehtiä on keitetty peräti 15 minuuttia! Nykypinaatille riittäisi pelkkä ryöppääminen, eika viinimarjapensaan lehtiäkään kannata muutamaan minuuttia kauempaa keitellä.

Jos purkki on iso ja lehtiä niukasti, kannattaa ne pinota yhdeksi suureksi kasaksi ja laittaa siististi purkin pohjalle ennen liemen päälle kaatamista. Jos onnistut saamaan lehtiä mielin määrin, kannattaa lehdet pinota kymmenen kasoihin, ja rullata tötteröiksi. Purkkiin mahtuu lehtirullia aika paljon... Rullan saa myös helposti purkista käyttöön.
____________________

PURKKISÄILYKEVIHANNEKSET vuodelta 1909

Parsa:
Liemi:
1 tl. suolaa 1ltr:lle vettä,
Kiehumisaika: 1/2 tuntia.

Kukkakaali:
Liemi: 1 tl. suolaa, 1/2 tl. sokeria 1 ltr:lle vettä,
Kiehumisaika: 1/2tuntia.

Herneet:
Liemi: 1 tl. suolaa,1 tl. sokeria 1 ltr:lle vettä. Idut poistetaan herneistä. Herneet keitetään kaksi kertaa itämisen välttämiseksi.
Kiehumisaika: 1:nen kerta 1/2 tuntia. 2:nen kerta 20 min.

Sokeriherneet:
Liemi: 1 tl. suolaa 1 ltr:lle vettä.
Kiehumisaika: 1 tunti.

Porkkanat:
Liemi: 1 tl. suolaa 1 ltr:lle vettä.
Kiehumisaika: 1/2 tuntia.

Pinaatti:
Liemi: 2 tl. suolaa 1 ltr:lle vettä.
Kiehumisaika: 15 min.

_________________________

PURKKISÄILYKEVIHANNEKSET nykykielellä
= suolaveteen säilötyt viinimarjapensaan lehdet, porkkanat ja sokeriherneet

Liemen mittasuhde:
1 tl merisuolaa
1 l vettä

Kuumenna vesi kiehuvaksi, liuota suola veteen. Keitä porkkanat al denteiksi: max. 15 minuuttia, ja herneet max. 10 minuuttia. Viinimarjan lehdille riittää muutama minuutti, max. 5 min.

Pysäytä kypsyminen, ja säilytä väri, kastamalla vihannekset jääveteen, (tai huuhtelemalla mahdollisimman kylmällä vedellä). Laita vihannekset puhtaisiin lasipurkkeihin ja kaada keitinliemi päälle. Pinoa viinimarjan lehdet yhdeksi suureksi pinoksi ja nosta purkin pohjalle, kaada keitinliemi päälle. Sulje kannet ja anna purkkien jäähtyä huoneenlämmössä, säilytä jääkaapissa.

_______________________

SOKERIHERNEITÄ JA UUDEN SADON PORKKANOITA, VANHANAJAN VIVAHTEELLA.

Ihanan vanhanaikaista!
Minulle tämä kokoonkeitetty, tillin ja persiljan maustama jauholiemi on uusi kokemus. Vai onko sittenkään? Makumuistot vievät ajatukset Lemille, lapsuuden kesiin ja suuren maalaistalon ruokapöydän ääreen. Tästä on saattanut jäänyt makujälki, mutta vasta nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, teen tätä omassa keittiössäni.

Etikka, tilli ja persilja; isoäidin unohtumattoman taikaliemen salaiset ainekset, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
____________________

MUHENNETUT SOKERIHERNEET vuodelta 1909

1 ltr. nuoria herneenpalkoja
3 dl. silvottuja herneitä
10 kpl. pieniä porkkanoita
1 ltr. vettä
2 rkl. voita
1 rkl. sokeria
1 rkl. suolaa
2 rkl. vehnäjauhoja
(1 tl. etikkaa)
2 rkl. hienonn. dilliä ja persiljaa

Herneenliskot perataan, huuhdotaan ja pannaan kiehuvassa vedessä kiehumaan silvottujen herneiden, puhdistettujen porkkanain, voin, suolan ja sokerin kera. Kun ne ovat pehmeiksi kiehuneet, suurustetaan liemi kylmään vesitilkkaseen sekoitetuilla vehnäjauhoilla. Muhennos saa kiehua 10 min., jolloin (etikka), dilli ja persilja sekoitetaan joukkoon.

__________________

MUHENNETUT SOKERIHERNEET nykykielellä

5 dl vettä
nokare voita
ripaus sokeria
ripaus merisuolaa
2 dl perattuja sokeriherneitä (tai 3 dl nuoria, litteitä sokeriherneen palkoja)
3 pientä, uuden sadon porkkanaa
1 rkl luomu vehnäjauhoja
tilkka omenaviinietikkaa
1 rkl tillisilppua
1 rkl persiljasilppua

Kuori porkkanat, pilko suupalan kokoisiksi. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää voi, sokeri ja suola. Keitä herneet ja porkkanat "al denteiksi". Sekoita jauhot kylmään vesitilkkaan ja lisää keitinliemeen. Hauduta miedolla lämmöllä 10 minuuttia, mausta etikalla, tillillä ja persiljalla.

_________________

Villivadelmahillo on maailman parasta!
Noh, eiväthän nuo puutarhavadelmatkaan huonoja ole... Mutta villeissä on toisenlainen makuvivahde... Aivan omalaatuinen makeus ja jälkiumami.

Jos on tottunut "aitoon" tavaraan, jäävät makunystyrät kaipaamaan puutarhavadelmista jotain potkua... Jotain... Vaikkapa lakritsinjuurijauhetta. (HUOM. Niin kuin salmiakkia, ei verenpaineesta kärsivien kannata lakritsinjurijauhettakaan ihan rajattomasti nauttia). Lakritsijauheen voi sekoittaa jo sokeriliemeen, tai sitten lisätä viimeiseksi kuuman hillon sekaan. Hillon maku ei ensimaistamalta ole mitenkään erikoinen, kunnes lakritsijuuri tekee taikojaan... Kun hillo on jo syöty, sitten vasta "räjähtää" makunystyröissä. Varsinainen jälkielämyshillo!

VADELMAHILLO vuodelta 1909

2 kg. perattuja vadelmia
1 1/2-2 kg. sokeria
1/2 ltr. vettä

Hilloamiseen käytetään keittoastiana tinaamatonta kupari- tahi missinkikasaria, tahi myöskin amaloituja tahi kivikasaria.

Vesi ja sokeri (mielummin toppasokeria) keitetään kirkkaaksi lankamaiseksi sokeriliemeksi, josta vaahto kuoritaan tarkkaan pois. Lientä on senjälkeen jonkunverran jäähdytettävä, marjat pannaan sekaan ja hillo kuumennetaan hitaasti. Se saa kiehahtaa hiljailsella tulella useamman kerran, kasaria pudistellaan silloin, ja vaahto kuoritan hopealusikalla tarkkaan pois. Kun marjat näyttävät kirkkailta eikä vaahtoa enää muodostu pinnalle, pudistellaan hilloa vielä vähän aikaa, että marjat sen kautta täyttyvät ja näyttävät kokonaisilta, jonka jälkeen hillo kaadetaan kuivaan kuumennettuun lasipurkkiin.

Kun hillo on jäähtynyt, peitetään sen pinta konjakissa kastetulla pergamenttipaperilla ja kuumassa vedessä kastettu ja pyyhitty pergamenttipaperi sidotaan purkin päälle.

Hillo säilytetään kuivassa, viileässä ja pimeässä paikassa. Tilkkaseen kiehuvaa vettä tahi hillon liemeen liuotettua salisyylihappoa (1 gr. 1 kg:aan marjoja) saattaa sekoittaa valmiiksi keitettyyn hilloon, jotta se paremmin säilyisi.

Jos hillo säilyttäessä homehtuu, kuoritaan home pinnalta pois, ja hillo kiehautetaan, jos se alkaa käydä, lisätään vähän sokeria ja kiehautetaan samoin; jos se taas on sokeroitunut, lisätään vähän vettä ja hillo keitetään uudestaan.

_________________________

VADELMAHILLO nykykielellä

vadelmia
sokeria, vadelmien painon verran
(luomu lakritsipulveria, oman maun mukaan)
vettä, puolet vadelmien painosta

kuvan hillo:
200 gvadelmia
200 g sokeria
1/2 tl lakritsipulveria
100 g vettä

Keitä vedestä ja sokerista miedolla lämmöllä kirkas liemi, (lisää lakritsijauhe). Kuori mahdollinen vaahto pois ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Laita vadelmat sokeriliemeen ja kuumenna kiehumispisteeseen miedolla lämmöllä. Heiluttele kattilaa, mutta älä sekoita hilloa, etteivät marjat mene rikki. Kuori vaahto pois ja anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes marjat näyttävät täyteläisiltä. Tavallisella sokerilla tehty hilloon jää juokseva liemi. Jos haluat kiinteämmän rakenteen, keitä hilloa vielä hetki kasaan. Kaada hillo puhtaisiin ja kuumiin lasipurkkeihin. Sulje kannet ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä hilloa jääkaapissa.

_________________________

198

______________________

ÖLJYNSEKAINEN LEHTISALAATTI vuodelta 1909

_____________________

Taas on se aika vuodesta kun herkutellaan pikkuriikkisillä ravunpyrstöillä, ja ruokalehdet pursuavat vatsantäyte-reseptejä. Ohjeilla, tai ilman, juhlat venyvät aina pikkutunneille... Ja aamiaiskokki se vasta reseptivinkkejä kaipaisikin...

Ulkona vietetty ilta tyrehdyttää kyllä janon, mutta kasvattaa seuraavaksi aamuksi lähes pohjattoman nälän. Isoäidiltä löytyy apu tähänkin; ruokaisa pinaattimuhennos... Siihen kun vielä lisää muutaman luomumunan, on aamiaisherkku valmis.

Kannattaa tehdä jokaiselle syöjälle oma pannullinen, tai paistaa jättiversio paellapannulla. Lisukkeeksi tarvitset vain rapeakuorista leipää ja vahvaa kahvia. Se on siinä!

APUKOKIT RAPUJENMAISTELU PIKNIKILLÄ.

PINAATTIMUHENNOS vuodelta 1909

600 gr. tuoreita pinaatin lehtiä
vettä
suolaa
(tahi 2 rkl. kuivatt. hienonn. pinaattia)
3 rkl. vehnäjauhoja
2 rkl. voita
1/2 ltr. maitoa
2 tl. suolaa
1 rkl. sokeria

Pinaatin lehdet perataan, huuhdotaan ja kiehautetaan suolatussa vedessä sekä kaadetaan lätikköön valumaan. Lehdet hienonnetaan vehnäjauhojen kera. Voi käristetään, hienonnettu pinaatti lisätään, ja kiehuva maito sekoitetaan joukkoon vähitellen; saa kiehua 10 min. ja maustetaan. Kovaksi keitettyjä munia käytetään muhennoksen koristamiseksi. (Kuivattu pinaatti keitetään maitotilkkasessa ennen käyttämistä.)

Pinaattiliemen voi maidon asemasta käyttää muhennokseen. Raparperinlehtiä ja tuoreita nokkosia muhennetaan edellä mainitulla tavalla.

____________________

PINAATTIMUHENNOS nykykielellä

100 g pinaatinlehtiä
1 sipuli
(1 valkosipulin kynsi)
1 rkl luomu vehnäjauhoja
1 rkl voita
1 dl luomu kuohukermaa
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
(höysteeksi luomu kananmunia)

Huuhtele ja ryöppää pinaatinlehdet (jos käytät baby-pinaattia, voit hypätä tämän vaiheen yli). Huuhtele pinaatinlehtiä jääkylmässä juoksevassa vedessä, puristele vesi pois ja pilko lehdet. Kuori ja silppua sipuli (ja valkosipulin kynsi).

Kuumenna kerma kiehumispisteeseen. Sulata pannulla nokare voita, kuullota sipulia (ja valkosipulia), lisää pinaatti ja ripottele jauhot sekaan. Lisää kuuma kerma ja hauduta hetki (maista; muhennos on valmista, kun raaka jauho ei enää maistu).

Kaiva muhennospannuun koloja ja riko niihin luomu munia. Kypsennä vielä hetki, niin että munat hyytyvät. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa rapeakuorisen leivän tai juuri paahdetun leivän kanssa.

____________________

__________________

KIRNUPIIMÄOHUKKAAT vuodelta 1909

KYLMÄ VIINIKASTI (VINKALLSKÅL)

OMENAKERMAHYYTELÖ

LEHIKÄISET

KERMAKAKKU

RANSKALAINEN KEITTO

MAALAISJUUSTO

PAISTETTU JUUSTO

KERMAKAKKU (seesaminsiemenillä)

PAAHTOVANUKAS/2

VIKTORIA-KIISELI

RASVASSA KEITETYT SILAKAT

YKSINKERTAINEN VEHNÄLEIPÄ

RAPARPERITORTTU

MAALAISJUUSTO/2

PURKKISÄILYKEVIHANNEKSET

MUHENNETUT SOKERIHERNEET

VADELMAHILLO

ÖLJYNSEKAINEN LEHTISALAATTI

PINAATTIMUHENNOS

KIRNUPIIMÄ OHUKKAAT