Joku tässä munavellissä sykähdytti. Oliko se isoäidin antama kympin arvosana, yksinkertaiset raaka-aineet vai samettinen ja valkoinen yleisvaikutelma? Tiedä häntä, mutta vaikkei vellin maku ollutkaan mikään makuaisteja ravisutteleva, jäi tämä silti mieleen. Kuin elämänviisauden maallistuma; ei mitään ihmeellistä, mutta kaunista, harmonista ja konstailematonta. Sellaisten vanhojen herttaisten mummujen välipalaa.
Raaka-aineethan ovat samat kuin valkokastikkeessa ja/tai lettutaikinassa. Mieto lämpö sakeuttaa seoksen ja tekee "lettutaikinasta" velliä. Valmis munavelli on täyteläistä ja sen voi maustaa oman mieltymyksen mukaisesti; suolaiseksi tai makeaksi... Sattumaksi voisi lisätä valkosipulin kanssa freesattuja pinaatinlehtiä, maapähkinävoita ja rapeaksi paistettua pekoonia... Tai makeita mangoviipaleita, tuoreita vadelmia ja paahdettuja pähkinöitä.
MUNAVELLI 2. vuodelta 1909
2 munaa
2-3 rkl. vehnäjauhoja
1 rkl. suolaa
1 tl. sokeria
2 ltr. maitoa
Munat vatkataan kasarissa, muut ainekset lisätään siihen, ja velli vispilöidään tulella kunnes sakenee.
_________________________
MUNAVELLI nykykielellä
5 dl maitoa
1 luomumuna
ripaus suolaa
ripaus sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
Vispaa kaikki ainekset tasaiseksi liemeksi, kypsennä miedolla lämmöllä kunnes velli saostuu, eikä maistu enää jauhoille. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sokeria. Tarjoa suolasten tai makeiden lisukkeiden kanssa.
________________________