ISOÄIDIN RESEPTILLÄ

SOODAN SINISEEN VIVAHTAVA VAAHTO SIHISEE KUIN OIKEA TAIKALIEMI JA ANTAA HILLOLLE SINERTÄVÄN PUNAISEN SÄVYN.

Isoäidin taikahillo on tässä.

Tämän perään on turha haikailla supermarketin hillohyllyllä, tai ulkomailla. Muttei hätää, hilloa voi tuunata helposti Kesä-Suomen ulkopuolellakin. Tuoreiden mesimarjojen tai itsetehdyn mesimarjamehun sijasta hilloon voi lorauttaa mesimarjalikööriä. Jos ei suomalaisia mansikoita ole saatavilla, kannattaa ostaa luomua.

Minulla oli vielä tilkka viimekesäistä mesimarjamehua, oikein vahvaa sellaista. Se pyöristi mansikan makua mukavasti. Sokeria isoäidin ohjeessa on aika paljon, on vanhanajan hillo ainakin säilynyt koko pitkän talven... Minäkin tein hillon puhtaasta sokerista, mutta vähensin sen määrää. Hillosokeria en käyttänyt sen sisältämän sitruunahapon takia (ei vaarallinen, mutta teollinen, homesienestä jalostettu tuote, mikä saa herkän nenäni tukkoiseksi).

Onhan mansikkahillo muutenkin niin hyvää, mutta jos hyvästä tekee vielä parempaa, silloin mukana on jo ripaus taikaa! Niin, ja kun sooda kuohahtaa, kuuluu kattilasta ihan oikeasti pientä sihinää.... "sssim sssssala bim". Aitoa taikahilloa, selvästikin.
_____________________

MANSIKKAHILLO vuodelta 1909

2 kg. mansikoita
2 kg. sokeria
1/2 ltr. vettä
1 tl. soodaa
2-4 dl. mesimarjamehua

Vesi ja sokeri keitetään kirkkaaksi, lankamaiseksi sokeriliemeksi, josta vaahto kuoritaan tarkkaan pois; marjat pannaan sekaan ja hillo saa hiljaisella tulella useamman kerran kiehahtaa, kunnes marjat näyttävätä kirkkailta. Nyt lisätään sooda ja vaahto, joka silloin kuohahtaa pinnalle kuoritaan heti tarkkaan pois, senjälkeen sekoitetaan mesimarjamehu hillon joukkoon. Mesimarjamehu antaa hillolle kauniin värin ja miellyttävän maun. Mehun asemesta voi käyttää tuoreita mesimarjoja, jotka keitetään sokeriliemessä yht'aikaa mansikkain kera.

_____________________

MANSIKKAHILLO nykykielellä

200-250 g sokeria
1 dl vettä
400 g kotimaisia mansikoita (mieluiten itse poimittuja, seassa saa olla metsämansikoita)
1/4 tl ruokasoodaa
1 dl mesimarjamehua tai 1/2 dl mesimarjalikööriä tai 1/2 dl tuoreita mesimarjoja

Keitä vedestä ja sokerista liemi, kuori mahdollinen vaahto pois. Lisää marjat (myös mesimarjat, jos käytät tuoreita marjoja), keitä miedolla lämmöllä 5-10 minuttia, kunnes mansikat näyttävät kiiltäviltä ja pulleilta, kuori vaahto pois. Lisää sooda ja mesimarjamehu/likööri, (jos et ole käyttänyt tuoreita marjoja). Anna hillon vielä kiehahtaa, purkita kiehuvassa vedessä käytettyyn hillopurkkiin ja sulje kansi. Säilytä jäähtynyt hillo jääkaapissa.

____________________

KAHVILLE!
Kerrankin voi sanoa että "onneksi aamulla tihutti vettä", ja sai hyvällä mielin köllötellä sängyssä pitkään... Laittaa sunnuntaipullataikinan nousemaan, käydä kaikessa rauhassa noukkimassa kourallisen mustikoita lähimetsästä... Ja leipoa "aamupalaksi" mustikkapyöryköitä.

Isoäidin sunnuntaipyörykät edustavat parhainta suomalaista pullaperinnettä. Taikinassa on riittävästi makeutta, muttei yhtään liikaa ja sopivasti voita, vaikkei näppituntuma tunnukaan rasvaiselta. Mustikkaa ei kuulu alkuperäiseen ohjeeseen, muttei sitä nyt voinut jättää millään poiskaan, kun varvut jo sinisenään notkuvat.

Jos ei mansikkakakkua, niin sitten mustikkapyöryköitä sunnuntain kahvipöytään.
Olispa aina kesä!

SUNNUNTAIPYÖRYKÄT vuodelta 1909

2 rkl. hiivaa
5 munaa
2 dl. sokeria
2 dl. haaleata maitoa
2 dl. sulattua voita
750 gr. vehnäjauhoja

voitelemiseen 1 muna
1 dl. mantelia
2 rkl. kristallisokeria

Hiiva liuotetaan tilkkaseen haaleata vettä; vehnäjauhoja sekoitetaan niin paljon, että saadaan paksu vellimäinen seos, joka pannaan nousemaan. Muna ja sokeri vatkataan, haalea maito, osa vehnäjauhoista ja noussut hiiva lisätän, jonka jälkeen hierottu voi ja loput jauhot sotketaan taikinaan; alustamista jatketaan kunnes taikina käy notkeaksi. Kun taikina on noussut kooltaan kaksinkertaiseksi, vanutetaan se hyvin huolellisesti leivinpöydällä ja leivotaan neljäksi rinkiläksi, jotka sitte kun ovat nousseet, sivellään vatkatulla munalla ja kypsennetään hyvässä , tasaisessa uuninlämmössä.

_____________________

SUNNUNTAIPYÖRYKÄT nykykielellä

1/2 dl vettä
1 rkl tuorehiivaa
1 kananmuna
1 dl sokeria + ylimääräistä koristeluun
reilu 6 dl vehnäjauhoja
1 dl voisulaa
1 dl maitoa

lisäksi tarvitset:
1 kananmunan voiteluun ja mantelilastuja (ja mustikoita) koristeluun

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää jauhoja sen verran, että saat vellimäisen seoksen. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää maito ja loput jauhot. Vaivaa taikinaan kimmoisa sitko, lisää voisula ja vaivaa se taikinan sekaan. Anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi.

Leivo jauhotetulla leivinalustalla sormen paksuisia tankoja, katko tangot n. 15 cm:ksi ja kieritä solmuiksi. Nosta taikinasolmut leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja anna nousta vielä varttitunti. Voitele pyörykät vatkatulla munalla, ripottele päälle sokeria ja mantelilastuja (ja mustikoita). Paista 200℃ uunissa reilu 10 minuuttia, kunnes pinta saa vähän väriä.

_____________________

Jos pyttipannu on äijäruokaa, niin tämä isoäidin peruna- ja tomaattilaatikko on astetta naisellisempi vaihtoehto jämäpotuille. Kesäisen maun laatikko saa itsekasvatetuista (tai puutarhalta noukituista), auringon kypsyttämistä tomaateista ja oman kasvimaan yrteistä (ruukkubasilikakin ajaa asian).

Mitäpä tähän muuta lisäämään... Niin, no; ehkä vähän raikasta salaattia ja päivän kalasaalis tai mehevä pihvi, grillikuumana.

PERUNA- JA TOMAATTILAATIKKO vuodelta 1909

1 ltr. keitettyjä perunoita
2-3 tomaattia
suolaa
3 rkl. survottuja korppuja
3 rkl. voita

Keitetyt, kuoritut perunat leikataan viipaleiksi, jotka asetetaan tomaattiviipaleiden kanssa kerroksittain voideltuun vuokaan. Suolaa ripotellaan kerroksien väliin, survotut korput ripotellaan pinnalle voipalasia pannaan päälle ja laatikko pannaan uuniin paistumaan. Tarjotaan liharuokien kera tahi erikseen.

______________________

PERUNA- JA TOMAATTILAATIKKO nykykielellä

edellispäivältä jääneitä keitettyjä perunoita
auringonkypsyttämiä tomaatteja
tuoreita yrttejä (basilikaa, persiljaa, timjamia)
merisuolaa
korppujauhoja
luomuvoita

Kuori perunat ja leikkaa tomaattien kanssa tasapaksuiksi viipaleiksi. Lado uunivuokaan tomaattia ja perunaa kerroksittain, ripottele yrttiseosta väliin. Peitä pinta korppujauhoilla ja laita pari voinokaretta päälle. Paista 200℃ uunissa 15-20 minuuttia.

____________________

"KOLMEN HEDELMÄN HILLOKE SULAUTUU YHDEKSI KOKONAISUUDEKSI JUOKSEVAN TAHMAKASTIKKEEN AVULLA"

TESTING; TESTING...
Ihan kohta omenat, luumut ja päärynät kypsyvät. Ja alkaa säilömissesonki. Tässä tulee vähän erilainen hillokeidea. Hedelmien keittäminen omissa kattiloissaan, yhden ison padan sijasta, säilyttää jokaisen lajin omintakeisen maun, tuoksun sekä värin. Hillokkeen maku on onnistuneen moniulotteinen, jopa jännittäväkin. Rakenne jäi vähän hataraksi; pehmeät hedelmäpalaset tahmaisessa, juoksevassa sokeriliemessä... Aika vaikeaa syödä sotkematta.

Sitten kun eletään koleita talvipäiviä, meinaan tehdä keltaista hilloketta ja kokeilla tämän ohjeen omenasta ja mangosta... Mutta nyt jään odottelemaan niitä kotimaisia luumuja, ja omppusadon kypsymistä.
_________________

SEKOITETTU HEDELMÄHILLOKE vuodelta 1909

2 kg. omenia
2 kg. päärynöitä
2 kg. luumuja
3 kg. sokeria
9 dl. vettä

Omenat kuoritaan, leikataan lohkoiksi ja siemenkota poistetaan; päärynöiden kanssa menetellään samoin ja huuhdotuista luumuista poistetaan kivet. Kukin hedelmälaji keitetään eriksee 1 kg:ssa sokeria ja 3 dl:ssa vettä. Ne keitetään, kunnes hedelmät ovat pehmeitä ja läpikuultavia. Keittämisen aikana kuoritaan vaahto hillosta tarkkaan pois, ja kun ne ovat jäähtyneet, sekoitetaan nämä eri hillot yhteen. Sekoitettu hilloke kaadetaan purkkiin ja paperi sidotaan päälle.

_________________

SEKOITETTU HEDELMÄHILLOKE nykykielellä

yhtä paljon omenia, päärynöitä ja luumuja
puolet hedelmien painosta sokeria
1/2 dl vettä/hedelmäkattila

Kuori omenat ja päärynät ja leikkaa hedelmäliha lohkoiksi, poista luumuista kivet. Punnitse hedelmät, ja punnitse puolet painosta sokeria. Laita hedelmät kolmeen eri kattilaan, ripottele sokeri päälle ja kaada vesi sekaan. Keitä hedelmiä miedolla lämmöllä, kunnes ne pehmenevät, kuori mahdollinen vaahto pois. Sekoita hilloliemet keskenään ja kaada kuumassa vedessä käytettyyn lasitölkkiin. Sulje kansi ja anna jäähtyä huoneenlämmössä, säilytä jääkaapissa.

________________

Vadelmat pyöristävät kirpeänraikkaan viinimarjan aromin mehevän makeaksi...

Tämän hyytelön makuun ei kyllästy, tätä haluaisi vaan lisää. Paitsi että lopputulos oli melkein mehua, sen verran löysäksi nykykielinen versio jäi. Jäähy kylmässä, yön yli, teki hyytelöstä vähän paksumpaa, mutta tätä saisi keittää kasaan paljon pidempään, tai sitten lisätä seokseen reilusti sokeria... Niin, tai, ketkä eivät vierasta sitruunahappoa (itse en sitä suuhuni viitsi laittaa, ks. edellinen hillokepostaus), voivat tehdä hyytelön hillo- tai hyytelösokerista.

Niin tai nän; tässä marjaherkussa on maku kohdallaan!
Ja "juoksevasta hyytelöstä" saa loistavan jäätelökastikkeen.

___________________________

PUNAVIINIMARJA- JA VADELMAHYYTELÖ vuodelta 1909

3 ltr. riivittyjä viinimarjoja
1 1/2 ltr. vadelmia
3 dl. vettä
3/4 kg. sokeria 1 ltr:lle mahua

Marjat huuhdotaan, survotaan rikki, vesi kaadetaan kiehuvana päälle ja marjat jätetään seuraavaan päivään mehustumaan. Sitten ne pannaan vienolle tulelle kiehumaan noin 15 min. ja hämmennetään koko ajan, ja kaadetaan senjälkeen siivilävaatteelle sekoittamatta valumaan. Valunut mehu mitataan ja sokeri lisätään. Kun sokeri on sulanut, kuumennetaan mehu hitaasti ja annetaan hiljalleen kiehua noin 20-30 min. Vaahto kuoritaan pois, ja kun vähän mehua lautasella jäähdytettynä hyytyy, on hyytelö valmista. Hyytelö kaadetaan heti kuumana kuiviin, kuumennettuihin purkkeihin. Paperi sidotaan päälle asta sitten, kun hyytelö on jäähtynyt.

___________________________

PUNAVIINIMARJA- JA VADELMAHYYTELÖ nykykielellä

2 dl putsattuja punaisia viinimarjoja
1 dl vadelmia
1 dl vettä
750 g sokeria per 1 litra valmista mehua (75 g/ 1 dl)

Huuhtele marjat, laita teräskattilaan ja painele rikki perunasurvimella. Kiehauta vesi ja kaada marjojen päälle. Anna mehustua yön yli, tai peitä kattila talouskelmulla ja hauduta vesihauteessa miedolla lämmöllä, kunnes mehu irtoaa marjoista ja marjat muuttuvat haaleiksi.

Siivilöi mehu talteen, mittaa määrä ja punnitse sokeri. Sekoita sokeri mehuun, kuori mahdollinen vaahto pois ja keitä miedolla lämmöllä 20 minuuttia. Tässä vaiheessa hyytelö saattaa vielä olla pelkkää mehua... Hyytymisaste selviää lautastestillä: kaada hyytelöä kylmälle lautaselle ja vedä siihen viilto. Jos jälki jää näkyviin, on hyytelö valmista.

Jatka keittämistä, tai käytä juoksevana jälkiruokakastikkeena. Kaada valmis hyytelö puhtaaseen lasipurkkiin ja sulje kansi. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja säilytä jääkaapissa.

___________________________

Valkoinen mantelikakku on herkkua...

Varsinkin, jos päälle vatkaa mascarponejuustoa ja kerää kourallisen metsämansikoita. Juuri sopivan juhlallinen , ja kuitenkin perinteinen herkku ISOÄIDIN RESEPTILLÄ-blogin 6-vuotiskakuksi.

Juhlat vietettiin ilta-auringossa, heinäpellolla.
Heinäseipäistä tulee väistämättä mieleen lapsuuden kesät; siellä suuressa maalaistalossa, Lemin Uimilla. Lapsia oli paljon, aikuisia vähintään yhtä paljon ja kaikenmaailman eläimiä vielä muitakin enemmän.

Heinätöissä sain olla se, joka "talloi" kuorman kasaan = käveli traktorin lavalla heinäkuorman päällä ees sun taas. Jos en ollut kesätöissä kuorman päällä, sain luottamustehtävän Mamman ja Kyllikin avustajana päiväkahvien kuljettamisoperaatiossa pellon reunaan.

"KYLLIKIN TUNNISTAA HUIVISTA JA MINUT PELLAVAPÄÄSTÄ"

Kun lopulta pääsimme heinäpellolle, kajautti Kyllikki kirkkaalla äänellään: "kahville, ja välei, niinku ois jo!"

Tummenevissa illoissa on loppukesän taikaa... Ensin auringonlasku värjää maiseman oranssin keltaiseksi, kunnes; yht'äkkiä, tilalle tulee vahva sininen. Sellainen sävy, mikä oikeastaan kaipaisi öljylyhdyn tai kynttilän lämmintä valoa...Syksy on ihan selvästi jo ovella.

"MALJA 6-VUOTIAALLE"

VALKOINEN MANTELIKAKKU vuodelta 1909

425 gr. mantelia
425 gr. sokeria
1 rkl. vehnäjauhoja
8 munanvalkuaista

Mantelit kuoritaan, pyyhitään ja jauhetaan; sokeri sekoitetaan joukkoon. Munanvalkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi ja hämmennetään varovasti manteliseokseen. Seos kaadetaan voideltuun, survotuilla korpuilla jauhotettuun vuokaan ja paistetaan tavallisessa uuninlämmössä.

____________________________

VALKOINEN MANTELIKAKKU nykykielellä

2 luomukananmunan valkuasta
1 dl sokeria
1 dl mantelijauhetta

kuorrutteeksi:
mascarponejuustoa, vaniljasokeria ja metsämansikoita

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, mausta sokerilla ja mahtelijauheella. Paista 180℃ uunissa 15-20 minuuttia. Vatkaa mascarpone kuohkeaksi, mausta vaniljasokerilla ja koristele aromikkailla metsämansikoilla.

___________________________

Tässä on isoäidinaikainen riisinkeitin:
vesihauteeseen aseteltu kulho, sitä rajusti rummuttavat kuumat kuplat ja hellä höyrykypsennys.

Idea toimii kyllä; riisi kypsyy, eikä ole pohjaanpalamisen vaarasta tietoakaan. Kätevää!
____________________

HÖYRYSSÄ KEITETYT RIISIRYYNIT vuodelta 1909

2 dl. riisiryyniä
2 rkl. voita
1/2 rkl. suolaa
1/2 ltr. vettä

Riisiryynit huuhdotaan ensin kylmässä, sitten lämpimässä vedessä. Voi, suola ja kiehuva vesi sekoitetaan ryynien joukkoon, seos kaadetaan mukiin tahi kasariin, joka asetetaan veessä kannen alla kiehumaan, kunnes ryynit ovat pehmeät.

____________________

HÖYRYSSÄ KEITETYT RIISIRYYNIT nykykielellä
= omatekoinen riisinhöyrytin

1 dl pitkäjyväistä riisiä
1 rkl voita
ripaus suolaa
2 1/2 dl vettä

Pese riisi kahteen kertaan, mittaa kaikki aineet kulhoon. Keitä vettä isossa kattilassa, aseta riisikulho vesihauteeseen ja nosta kansi päälle. Anna riisin kypsyä höyrykylvyssä 20-30 minuuttia.

___________________

"VOISILMÄ RUISPUUROSSA JA MUUTAMA MARJASATTUMA = AAMUPUUROJEN PARHAIMMISTOA!"

"PARASTA AAMUPUUROA" on Anna Hilda raapustanut ruisjauhopuuro-ohjeen kulmaan.

Mutta onhan se hyvää; ruis on maukasta ja pitää vielä nälänkin. Samaan aikaan kun Keski-Euroopan metropoleissa on siemailtu maitokahvia ja maisteltu hienostuneita voisarvia, on isoäidin sukupolvi Suomessa aloittanut aamunsa haudutetulla ruispuurolla... Sellaisia me vaan olemme; rukiin kyllästämä, kekseliäs kansa.
________________

RUISJAUHOPUURO vuodelta 1909

3 ltr. vettä
5-6 dl. karkeita ruisjauhoja
1 1/2 rkl. voita
2 rkl. suolaa

Vesi kiehautetaan, ruisjauhot vispilöidään sekaan, vähitellen ja varovasti, ettei jauhot kokkaroidu. Sitten puuro vatkataan hierimellä tahi kapustalla, saa kiehua noin 1 tunnin, maustetaan, ja voi sekoitetaan joukkoon.

_______________

RUISJAUHOPUURO nykykielellä

1 l vettä
4-5 dl ruisjauhoja (karkeita)
1 tl merisuolaa
nokare voita (tai jääkaappikylmää kookosöljyä)

Kiehauta vesi, vatkaa jauhot veteen ja mausta suolalla ja voilla. Hauduta miedolla lämmöllä noin tunti. Sekoita välillä. Tarjoa (manteli)maidon ja voisilmän kanssa (tai kookosöljysilmän kanssa).

__________________

Se tunne kun univelka alkaa painaa silmäluomia ja pitäisi nopeasti keksiä joku uudenlainen jälkiruokaidea... Toivot isoäidin kirjan pelastavan jälleen kerran, ja selailet sivuja toiveekkaana... Muttei päässä liiku yhtään kehityskelpoista ideaa... Sen pitäisi olla jotain makeaa, muttei imelää... Nopeaa, mutta näyttävää... Ajatukset junnaavat paikoillaan, vaikka kulautat kurkkuusi espressoja kuin liukuhihnalta.

Muttei isoäidin kirja tuota pettymystä tälläkään kertaa!
Inkivääripäärynät ovat lempijälkkärini, mutta sen olen tarjonnut niin usein... "Otanpa vielä yhden espresson", mietin... Ja TADAAAA; tässä se on: päärynäresepti+vahva kahvi = espressopäärynät (vahvassa kahvisiirapissa haudutetut jälkiruokapäärynät.) Italiassa olen joskus tämän tyylisiä maistellut... Joten tänään tarjoan jälkiruoaksi italialaisen isoäidin päärynöitä. PREGO!

_____________________

ITALIALAISEN ISOÄIDIN JÄLKIRUOKAPÄÄRYNÄT

3 päärynää
3 dl vahvaa kahvia (mieluiten espressoa)
25 g sokeria
1 kanelitanko

Kuori päärynät, jätä kanta paikoilleen. Mittaa kahvi ja sokeri kattilaan, kuumenna seos niin että sokeri sulaa ja lisää kanelitanko. Keitä päärynöitä liemessä miedolla lämmöllä, kannen alla, kunnes pehmenevät, (puolisen tuntia). Käännä varovasti keittämisen aikana ja anna jäähtyä liemessä. Nosta päärynät varovasti reikäkaihalla ja leikkaa pohja tasaiseksi, että saat ne pysymään pystyssä.

Keitä lientä hetki kasaan, tarjoa vatkatun vaniljakerman ja kokoon keitetyn liemikastikkeen kanssa.

____________________

Se hyvä puoli kerrostaloasumisessa on, ettei puutarhajuhlien järjestäminen käy koskaan yksitoikkoiseksi... Siis kun ei ole mitään puutarhaa, missä vuosi toisensa jälkeen juhlia järjestelisi, niin voi (lue: on pakko) keksiä aina uusi juhlapaikka. Onneksi Suomessa on jokamiehen oikeudet ja isokin piknikkuorma kulkee kepeästi maitokärryillä paikasta toiseen.

Rapuja ei ehkä ihan ensimmäiseksi mieltäisi piknikruoaksi, mutta kun keittäminen pitää tehdä jokatapauksessa etukäteen, tulee niistä juuri sopivaa retkievästä. Ja usko tai älä; keitetyt ravut maistuvat aivan ällistyttävän herkullisilta tummavetisen joen rannalla.

KEITETTYJÄ RAPUJA vuodelta 1909

vettä
4 rkl. suolaa
30 rapua
dilliä

Ravut huuhdotaan kylmässä vedessä. Suuressa kasarissa keitetään runsaasti vettä, ja kun vesi kiehuu ripeästi, pannaan ravut veteen, niinikään suola ja dilliä. Ravut keitetään noin 10-15 min. ja jätetään keittoveteen vähäksi aikaa, ladotaan vadille ja koristellaan dillillä.

_______________________

KEITETTYJÄ RAPUJA nykykielellä

rapuja
tillinkukintoja ja -varsia
karkeaa merisuolaa
palasokeria

Huuhtele ravut kylmällä vedellä, tarkista, että kaikki liikkuvat, kuolleet pitää heittää pois. Kiehauta suuressa kattilassa sen verran vettä, että se riittää peittämään kunnolla koko rapumäärän. Mittaa veden määrä ennen kuumentamista. Lisää nippu tillin kukintoja ja -varsia, ja jokaista vesilitraa kohden 2 rkl karkeaa merisuolaa ja 2 sokeripalaa.

Nosta ravut yksitellen kiehuvaan liemeen. Keitä rapuja kannen alla 8-12 minuuttia. (Keittoaika määräytyy rapujen koon mukaan). Nosta kattila liedeltä, poista tillit ja lisää liemeen reilusti uusia tillinkukintoja.

Laita kattila rapuineen lavuaariin jäävesikylpyyn, vaihda jäähdytysvesi heti kun jäät sulavat ja vesi lämpiää. Poista jäähtyneistä ravuista tillit ja säilytä rapuja kylmässä. Ravut ovat parhaimmillaan 6-12 tunnin kuluttua keittämisestä.

_______________________

Muistatko vielä, kun tein kuusi vuotta sitten tämän kastikkeen ensikertaa?
Ja sooloilin nykykielisen ohjeen kanssa niin, ettei reseptiin jäänyt paljon muuta alkuperäistä kuin kerma ja ravut. No, nyt oli hyvä hetki kokeilla jokirapukastiketta uudemman kerran, ja kunnolla; vanhanaikaisesti. Pieniä muutoksia tuli kyllä tähänkin; esimerkiksi munankeltuaiset jätin pois, kastike kun oli ihan riittävän paksua muutenkin. Niin, ja lisäsin tähän settiin canneloneja, niitä paksuja pastapötkilöitä, ja pikaisesti pannulla käytettyä pinaattia...ja ripauksen juustoraastetta pinnalle.

Tein kastikkeen keitetyistä ja pakastetuista jokiravuista, joten sain pyrstöpanssareista kuoria rapuvoita varten. Murskasin niitä lihanuijalla, sekoitin huoneenlämpöiseen voihin, laitoin kattilaan ja lorautin päälle sen verran vettä, että sörsseli juuri ja juuri peittyi. Keittelin lientä parikymmentä minuuttia, sitten siivilöin ja annoin jäähtyä. Rapuvoi oli helppo kuoria pinnalta, liemen säästin kastikkeeseen. Vaikka käytinkin varsinaisena nesteenä luomu kuohukermaa, sai maukkaalla liemellä ohennettua kastikkeen juuri sopivaksi.

Ei ollenkaan hassumpi vaihtoehto rapujuhlien vatsantäytteeksi?!
Tai seuraavaksi päiväksi, ylijäämärapujen kierrätysideaksi?

________________________

RAPU TAHI HUMMERIKASTIKE vuodelta 1909

1 rkl. voita
2 rkl. rapuvoita
2 rkl. vehnäjauhoja
1/2 ltr. kermaa, kala-tahi lihalientä
2 dl. ravunpyrstöjä
suolaa
sokeria
hienonn. valkopippuria
2 munankeltuaista

Voi, rapuvoi ja vehnäjauhot käristetään, kerma, kala-tahi lihaliemi kaadetaan vähitellen sekaan, ja kastike saa kiehua vähän aikaa. Ravunpytrstöt lisätään, kastike saa kiehahtaa, maustetaan ja suurustetaan vatkatuila munankeltuaisilla. Suolaiset ravunpyrstöt liotetaan ennen käyttämistä.

_______________________

RAPU TAHI HUMMERIKASTIKE nykykielellä / 2.
= JOKIRAPU CANNELONIT

2 kesäsipulia varsineen
(1 valkosipulinkynsi, ei välttämätön)
1 dl pinaatinlehtiä
2 rkl luomuvoita
2 rkl rapuvoita
2 rkl luomuvehnäjauhoja
2 dl luomu kuohukermaa (se ainoa kerma ilman karrageenia)
merisuolaa
ripaus sokeria
ripaus valkopippuria
2 cannelonia
punaleimaemmental juustoraastetta

Kuori ja siivuta sipulit ja valkosipuli. Sulata 1 rkl voita pannulla ja kuullota sipuli- ja valkosilppuja, heitä sekaan pinaatinlehdet ja mausta suolalla ja pippurilla.

Sulata toisella pannulla 1 rkl voita ja rapuvoi, ripottele jauhot päälle ja sekoita. Anna jauhojen imeä itseensä kaikki rasva ja kypsyä hetken. Vatkaa kerma sekaan, ohenna kastiketta rapuvoin keitinliemellä. Mausta kastike suolalla, sokerilla ja pippurilla. Lisää ravunpyrstöt.

Yhdistä sipuli-pinaattiseos ja rapu-kerma. Täytä cannelonit ja levitä loppukastike päälle. Ripottele juustoraastetta pinnalle. Paista 180℃ uunissa, kunnes pasta pehmenee ja pinta saa vähän väriä.

_________________________

Mukava loppukesän kotijäätelö; raikas ja viileä... Värikäs ja täyteläinen. Ei mikään kevyt kesäunelma, vaan sellainen, mikä enteilee jo syksyä.

Ensimmäiseen koe-erään käytin suolaamattomia luomupistaasioita, mutta seuraavaksi kokeilen suolattuja. Kevyt suola saattaisi tasapainottaa maut uuteen ulottuvuuteen.

Anna Hilda ei jäänyt kaipailemaan suolaa, eikä mitään muutakaan, vaan antoi tälle kylmälle herkulle täyden kympin.
______________________

PISTAASIJÄÄTELÖ vuodelta 1909

7 1/2 dl. kermaa
150 gr. mantelia
4 munankeltuaista
150 gr. sokeria
1/2 dl. viiniä
3 dl. hyvää kermaa
viheriäistä karamelliväriä
1 rkl. hienonn. pistaasimantelia

Kerma keitetään vähän aikaa kuoritun ja hienonnetun mantelin kera. Seos puserretaan siivilän läpi ja vispilöidään sokerin kanssa vatkattujen munankeltuaisten sekaan ja kaadetaan takaisn kasariin. Vispilöimistä jatketaan tulella, kunnes seos sakoaa, ja sitten maljassa, kunnes se jäähtyy. Viini lisätään ja jäätelö jäädytetään heti. Kun se on puoliksi jäätynyt kaadetaan vaahdoksi vatkattu ja karamellivärillä värjätty kerma jääteöastiaan, ja jäätelö jäähdytetään valmiiksi. Jäätelö koristetaan hienonnetuilla pistaasimanteleilla.

Jäätelö jäädytetään nomeammin niin sanotussa jäätelökoneessa. Pieniä jääpalasia ja karkeata suolaa asetetaan kerroksittain jäätelökoneen ämpäriin jäätelöastian ympärille. On tarkasti katsottava, ettei suolaa ensinkään pääse jäätelöastiaan. Kun jäätelökoneen ämpäriin on jäät ja suolat pantu ja jäätelöastia on aivan kylmä, täytetään siitä 3/4 jäähtyneellä jäätelöannoksella, jonka jälkeen konetta väännetään, kunnes jäätelö on jäätynyt. Jäädyttämisen aikaa tarvitaan s1/2-1 tunti. Sitä myöten kun jäät sulavat, lasketaan vesi pois, ja lisätään suola ja jäitä.

Jäädyttämistä voi myöskin tooimittaa tavallisessa tiiviillä kannella varustetussa läkki- tahi kuparikannussa, joka peitetään jäiden ja suolain sisään avaraan puuastiaan. Jäätynyt jäätelö irroitetaan kannun laidoista puuveitsellä, ja kannua on silloin tällöin käännettävä. Näin jatketaan, kunnes jäätelö kokonaisuudessaan on jäätynyt. Tähän tarvitaan jäädyttämisaikaa 4-5 tuntia.

Jäätelö otetaan astiaan kauniina viipaleina veteen kastetulla lusikalla. Sen voi myöskin sulloa tiiviisti jäätelökannuun tahi ruokaöljyllä voideltuun jäätelövuokaan, joka pidetään jäissä ja suoloissa noin 1-2 tuntia, tahi kunnes jäätelö on kovettunut. Se sirtaantuu parhaiten vuoasta, jos kietoo kuumaan veteen kastetun ja väännetyn pyyhkeen hetkeksi vuoan ympärille.

____________________________

PISTAASIJÄÄTELÖ nykykielellä

1 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
1 dl sokeria
2 kananmunankeltuaista
2 dl kuohukermaa (luomu)
hienoksijauhettuja pistaasipähkinöitä ja/tai pisara vihreää elintarvikeväriä
koriksteeksi rouhittuja pistaasipähkinöitä

Jauha pistaasipähkinöitä hienoksi ja rouhi muutama pähkinä koristeeksi. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Kuumenna mantelimaito ja sekoita keltuaisvaahtoon. Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta pistaasijauheella ja/tai värjää elintarvikevärillä vihertäväksi. Yhdistä kermavaahto munamaitoon ja lusikoi jäätelökoneen kulhoon. Valmista jäätelö koneen käyttöohjeen mukaan. Koristele jäätelö pistaasirouheella juuri ennen tarjoamista.

______________________________

Keittämätön puolukkahilloke on yksinkertaista; sokerilla höystettyä puolukkaurvosta. Vanhassa ohjeessa puolukoita ei rikottu ollenkaan, minäkin jätin puolet silmänruoaksi. Loput survoin hellästi, niin että sain sokerin mukavasti imeytymään.

Niin hyvää, niin hyvää!
Sopii jälkiruoaksi: pannacotan makupariksi, piirakan täytteeksi tai sellaisenaan nautittavaksi. Tai sitten poronkäristyksen piristykseksi, tai lihapullien kruunuksi, tai...

Ja mikä parasta; tätä herkkua voi kuka tahansa käydä hakemassa metsästä, ilmaiseksi.
______________________

KEITTÄMÄTÖN PUOLUKKAHILLOKE vuodelta 1909

5 ltr. perattuja puolukoita
2 ltr. sokeria

Puolukat huuhdotaan ja sekoitetaan sokerin kera 1 1/2 tuntia.

______________________

KEITTÄMÄTÖN PUOLUKKAHILLOKE nykykielellä

5 dl perattuja puolukoita
2 dl taloussokeria

Huuhtele puolukat ja laita lasipurkkiin. Kaada sokeri päälle, murskaa osa puolukoista haarukalla, sulje kansi ja kääntele purkkia niin että sokeri ja marjat sekoittuvat tasaisesti. Säilytä jääkaapissa.

_____________________

ISOÄIDIN SILAKKASOPASTA LÖYTYY LANTTUAKIN.

Silakan ystävät, HOI, tämä on teille!
Olettekos ennen tehneet silakkasoppaa? Lanttu pyöristää keittopohjan makua mukavasti. Silti silakka on sen verran voimakasarominen kaveri, että tämän voi unohtaa, ellei ihan oikeasti tykkää pääraaka-aineesta.

No, mutta yritin kuitenkin. Jaoin vielä keittoni kahteen osaan, ja kokeilin kirkastakin, kaffir limetin lehdellä maustettua versiota... "Joo-ei"... Sama seuraavaksi ahvenista, tai lohesta.

KIRKKAAN SILAKKAKEITON MAUSTAA KAFFIR LIMETIN LEHTI.

SILAKKAKEITTO vuodelta 1909

1/2 ltr. perunoita (pieniä)
1/4 lanttua
2 ltr. vettä
suolaa
6 maustepuppurihernettä
1 sipuli
3/4 kg. silakoita
2 dl. maitoa
2 rkl. vehnäjauhoja
(voita)
2 rkl hienonn. ruohosipulia

Perunat kuoritaan ja keitetään suolatussa vedessä puolipehmeiksi. Peratut, huuhdotut ja palotellut kalat ladotaan perunain päälle, sitte lisätään muut yllä mainitut ainekset. Keitto saa kiehua hiljasella tulella kannen alla, kunnes perunat ja kalat ovat pehmeät. Keitto suurustetaan maitoon sekoitetuilla jauhoilla.

___________________

SILAKKAKEITTO nykykielellä

350 g perunoita
150 g lanttua
merisuolaa
80 g sipulia
400 g putsattuja silakoita
4 kokonaista maustepippuria
1 laakerinlehti
2 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
nokare voita (tai loraus neitsytoliiviöljyä)
ruohosipulia koristeeksi

Kuori ja pilko perunat sekä lanttu, keitä kuutiot sen jälkeen suolatussa vedessä "al denteiksi". Pilko silakat ja sipuli suupalan kokoiksiksi, lisää perunoiden päälle. Laita sekaan maustepippurit ja laakerinlehti. Hauduta miedolla lämmöllä, kunnes perunat ja kalat pehmenevät. Vatkaa maito ja jauhot sekaisin, suurusta keitto. Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa ja nokare voita, tai loraus hyvää oliiviöljyä. Koristele ruohosipulisilpulla.

JOS haluat kirkasta ja gluteenitonta keittoa, mausta laakerinlehden sijasta sitrusaromisella kaffir limetin lehdellä, ja jätä jauho-maitosuurus kokonaan pois.

____________________

Happaman marjan konstailematon maku on metsäherkkujen parhaimmistoa. Ohje toimii yhtälailla puolukoista kuin karpaloistakin. Sokeria voi lisätä oman maun mukaan, marjoja maistamalla. Vanhan ohjeen perunajauhot voi jättä kokonaan pois. Mutta jauhot tuovat puuroon silkkisen koostumusen. Vispipuurosta tulee melkein yhtä sileää kuin kermavaahdosta.

10+, niin Anna Hildan kuin minunkin arvoasteikossani, TOTISESTI, nam.

______________________

VATKATTU MARJAPUURO vuodelta 1909

8 dl. puolukoita tahi karpaloita
2 ltr. vettä
2 1/2 dl. sokeria
1 1/2 dl. mannaryyniä
2 rkl. perunajauhoja

Marjat huuhdotaan, survotaan ja pannaan kylmässä vedessä tulelle kiehumaan. Kun marjoista on maku tarpeeksi kiehunut veteen, siivilöidään ne pois ja mehu maustetaan sokerilla. Mannaryynit hämmennetään sekaan, ja puuro saa kiehua noin 20 min; sitä on koko aika hämmennettävä. Se suurustetaan kylmään vesitilkkaseen sekoitetuilla perunajauhoilla, kiehautetaan ja kaadetaan maljaan. Sitte se vatkataan hierimellä tahi papustalla kuohkeaksi, ja kaadetaan senjälkeen vadille.

_____________________

VATKATTU MARJAPUURO KARPALOISTA nykykielellä

4-5 dl putsattuja ja huuhdeltuja karpaloita
1 l vettä
1 dl sokeria
1 1/2 dl mannasuurimoita
1 rkl perunajauhoja
ripaus merisuolaa

Mittaa marjat ja vesi kattilaan, keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia. (Aika alkaa vasta kun vesi alkaa kuplia). Siivilöi marjat pois jos haluat sileää vispipuuroa, mutta jos kuorisattumat eivät haittaa, niin ne voi hyvin jättää puuroon. Vatkaa mannasuurimot sekaan hauduta miedolla lämmöllä vielä 10 minuuttia. Sekoittele välillä, lisää lopuksi vesitilkkaan vatkatut perunajauhot (ja vettä jos haluat löysempää puuroa). Mausta puuro sokerilla ja suolalla. Vatkaa jäähtynyt (huoneenlämpöinen) puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi. Tarjoa vaniljakermavaahdon kanssa.

___________________

Suikale tuntuu olevan tämän ohjeen juju.
Tavallisesti olisin pilkkonut perunasalaatin ainekset suurpiirteisesti suupalankokoisiksi, mutta "hieno" ja "suikale" toistuvat tässä lyhyessä reseptissä niin monta kertaa, että, jätin sooloilut sikseen. Tai, no, vähän sovelsin; salaatin vaihdoin kaaliksi.

Isoäidin syysrosolli ei olisi mitään ilman täyteläistä kastiketta. Munankeltuaisista, sinapista ja etikasta sekoitettu tahna tekee kermalle ihmeitä. Tätä kastiketta voisi käyttää muissakin salaateissa...

__________________________

PERUNASALAATTI vuodelta 1909

1/2 ltr. keitettyjä perunoita
1 keitetty punajuuri
pieni salaatinkupu

kastike:
2 munaa (kov. keitettyä)
1/4 tl. suolaa
1/2 tl. sinappia
1 tl. sokeria
2 tl. etikkaa
2 rkl. ruokaöljyä
1 dl. hyvää kermaa
1 rkl. kaaprista

Perunat ja punajuuri kuoritaan ja leikataan hienoiksi suikaleiksi. Salaatinkupu huuhdotaan, kuivataan pyyhkeen välissä ja leikataan hienoksi. Kaikki nämä ainekset sekoitetaan yhteeen ja kaadetaan kulhoon. Munankeltuaiset, suola, sinappi ja sokeri hierotaan sekaisin, etikka ja öljy lisätään pisaroittain siihen, jolloin vaahdoksi vatkattu kerma hämmennetään joukkoon. Kastike kaadetaan salaatin päälle, jota sekoitellaan kahvelilla varovasti. Kaapris ja suikaleiksi leikatut munanvalkuaiset sirotellaan pinnalle.

__________________________

PERUNASALAATTI nykykielellä

400 g perunoita
150 g punajuuri
300 g keräsalaattia (tai valkokaalia)

kastike:
2 kovaksikeitettyä kananmunaa
1 dl luomu kuohukermaa
1/4 tl merisuolaa
1 tl Dijon sinappia
1/2-1 tl sokeria
2 tl omenaviinietikkaa
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl pieniä kapriksia

Keitä perunat ja punajuuri "al denteiksi", kuori ja leikkaa suikaleiksi. Huuhtele salaatti ja kuivaa salaattilingossa tai taputtele talouspaperilla kuivaksi. Leikkaa salaatti suikaleiksi, laita kaikki vihannekset kulhoon.

Kuori ja leikkaa munat kahtia. Irrota keltuaiset valkuaisista ja leikkaa valkuaiset ohuiksi suikaleiksi. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Survo keltuaiset haarukalla, mausta suolalla, sinapilla ja sokerilla. Lisää etikka, öljy ja viimeiseksi löysä kermavaahto. Kaada kastike salaatin päälle ja sekoita pohjia myöten, koristele munanvalkuaisilla ja kapriksilla.

_________________________

Keksiruuvit kuulostivat hauskoilta, mutta tästä taikinasta tulikin kissankieliä. Koostumus oli sen verran löysää, että lusikoin taikinan pakastepussiin, leikkasin kulman auki ja pursotin pellille eri pituisia tankoja. Yritin vääntää tekeleitä uunilämpiminä kierteiksi, muttei siitä oikein tullut mitään. Maistuvathan nämä suorinakin. Varsinkin jäätelöllä maustettuun vahvaan kahviin dipattuina.
_________________

LASTUT vuodelta 1909

3 munaa
sokeria (munien paino)
vehnäjauhoja (vajaa munien paino)

Munat ja sokeri sekoitetaan, jauhot lisätään ja seoksesta levitetään voidellulle pellille ohuita, pitkiä kakkuja, jotka heti paistumisen jälkeen kierretään ruuvin muotoon ja annetaan jäähtyä.

_________________

LASTUT nykykielellä

53 g kananmunaa (1 muna)
26 g sokeria
30 g vehnäjauhoja

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi taikina pakastepussiin, leikkaa kulma auki ja pursota leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista 200℃ uunissa 3-5 minuuttia.

________________

"JOUTAVAA" on Anna Hilda kirjoittanut paistettu selleri- ohjeen kulmaan.

Tämän reseptin suhteen ei siis ollut kovin suuria odotuksia...

Mutta nyt olen isoäidin kanssa eri mieltä. Minulle nämä kyllä maistuivat. Aromikas selleri, rapea korppujauhokuorrutus ja ruskistuneen voin täyteläinen umami... Raikas ja täyteläinen samalla puraisulla. ei ollenkaan JOUTAVAA.

Upouusi piknikkori oli kuvauspäivänä käytössä ensimmäistä kertaa. Keittiövälineiden nettikauppias lähetti sen Anna Hildan koekeittiölle 6-vuotis syntymäpäivälahjaksi. KIITOS kitchentime.fi

Korin mukana tuli muovipäiset aterimet ja valkoiset lautaset. Vaihdoin ne, tietysti; Anna Hildan vanhoihin Arabia-posliineihin ja antiikkikaupan uushopeisiin. Jos oikein siristää silmiä, saattaa nähdä kaiverruksetkin, AH. Eihän niitä nyt voinut jättää ostamatta!

___________________

PAISTETTU SELLERI vuodelta 1909

3-4 selleriä
vettä
suolaa
1 muna
1 dl. survottuja korppuja
voita paistamiseen

Sellerit kuoritaan, huuhdotaan puhtaiksi ja keitetään pehmeiksi suolatussa vedessä. Ne leikataan viipaleiksi, jotka kastetaan vatkattuun munaan ja survottuihin korppuihin ja ruskeutetaan voissa kummaltakin puolen.

____________________

PAISTETTU SELLERI nykykielellä

300 g mukulaselleriä
merisuolaa
luomukananmuna
korppujauhoja
luomuvoita pannulla paistamiseen (tai rypsiöljyä uppopaistamiseen)

Kuori selleri ja keitä al denteksi kevyesti suolatussa vedessä. Pilko sellerit tikuiksi, riko kananmuna kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Kasta sellerinpalat vatkattuun munaan, pyörittele korppujauhoissa ja paista voissa pannulla. (Tai uppopaista rypsiöljyssä).

___________________

Lämpö kun tekee voille ihmeitä; muuttaa rasvan kauniin ruskeaksi, pähkinän ja toffeen makuiseksi nektariksi.

Kakkuset nousevat uunissa ihan kiitettävästi, vaikkei taikinassa ole soodaa eikä leivinjauhetta. Valkuaisvaahdossa on juuri sopivasti ilmakuplia... Ja jälleen lämpö tulee apuun; ilma liikkuu lämmetessään, ja taikina nousee, kuin itsestään.

Kookos ja pähkinävoi on hyvä pari. Tumma suklaa vielä kolmanneksi pyöräksi, ja se on siinä; kahvipöydän kuningatar.

KOOKOSKAKKU

4 munaa
210 gr. sokeria
210 gr. voita, herotaan vaahdoksi
100 gr. hienonn. kookospähkinää
175 gr. vehnäjauhoja

Munankeltuaiset ja sokeri hierotaan vaahdoksi; pesty, hierottu voi, hienonnetut kookospähkinät ja vehnäjauhot lisätään; vaahdoksi vatkatut munanvalkuaiset sekoitetaan viimeiksi. Seos kaadetaan voideltuun, survotuilla korpuilla jauhotettuun vuokaan ja paistetaan tavallisessa uuninlämmössä.

________________________

KOOKOSKAKKU nykykielellä
=minikokoiset kookosleivokset

2 kananmunaa
100 g voita (sulatettu ja miedolla lämmöllä ruskistettu =pähkinävoi)
100 g sokeria
50 g kookoshiutaleita
80 g vehnäjauhoja
10 minimuffinivuokaa
1 purkki yön yli jääkaapissa levännyttä kookoskermaa
juoksevaa luomuhunajaa
tummaa suklaata

Erottele keltuaiset valkuaisista, sulata voi ja kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes väri muuttuu kauniin ruskeaksi. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää jäähtynyt pähkinävoi, kookoshiutaleet ja vehnäjauhot. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, ja kääntele varovasti taikinaan. Lusikoi taikina muotteihin ja paista 200℃ uunissa 20-25 minuuttia. Sulata suklaa. Kaavi paksu kookoskerman kulhoon, vatkaa kuohkeaksi ja mausta hunajalla. koristele leivokset.

_________________________

PÄIVÄN SANA ON "PÄHKINÄVOI".

Saan usein vastata lempiruoka-kysymykseen. "Noh, vaikea sanoa, vaihtelee mielialan ja vuodenajan mukaan..." vastaan yleensä ympäripyöreästi. Ja kun siitä ei kukaan tule hullua hurskaammaksi, kuuluu jatkokysymys lähes aina "kerro edes mieliraaka-aineesi".

Nyt jos joku sitä kysyisi, ei tarvitsisi montaakaan sekuntia miettiä... Kylmenevien kelien ja korvissa ujeltavan viiman ansiosta se on itseoikeutetusti VOI. Ei mikään jääkaappikylmä, jähmeä rasvaköntti, vaan juokseva, ruskea ja paahteinen; pähkinävoi. Sitä oli edellisen postauksen kookoskakkusissa, ja nyt sitä löytyy näistä paistetuista ahvenistakin. Sopii yhtälailla makeaan kuin suolaiseenkin... Jos minulta kysytään; sopii ihan mihin vain.

Halusin kuvata ahvenannoksen ennen viimeistelyä... Jotta näkisitte, kuinka mitäänsanomattoman näköisen, yksinkertaisen annoksen, ei tarvitse aina ollakaan suurenmoista silmänruokaa... Kalan pintakin näyttää aneemiselta... Muttei sitä silti tarvitse käristää, tai ottamalla ottaa pannulta pintaväriäkään... Sillä; aromikas PÄHKINÄVOI tekee ahvenfileestä gourmeeta. Harmi, ettei tähän voi lisätä maistiaisliitettä.

Vanhassa ohjeessa kalat paistetaan kokonaisina ja höyrytetään läpikypsiksi. Meidän lähikaupassa oli valmiiksi fileoituja ahvenia, joten paistaminen kävi silmänräpäyksessä.
Parasta pikaruokaa, ikinä!
_____________________

PAISTETUT AHVENET vuodelta 1909

2 kg. ahvenia
2 rkl. suolaa
1 dl. ruisjauhoja
voita paistamiseen
vettä

Kalat suomustetaan hyvin, perataan, huuhdotaan ja pyyhitään kuiviksi. Niiden kumpaankin sivuun viilletään haavoja, sitte kalat kieritetään suola- ja jauhoseoksessa sekä paistetaan voissa. Kun ne ovat hyvin ruskeutuneet, lisätään pannuun hiukan kiehuvaa vettä. Kalat saavat siinä hiljalleen paistua kannen alla, kunnes ovat kypsiä.

____________________

PAISTETUT AHVENET nykykielellä

ahvenfileitä
merisuolaa
valkopippuria myllystä
ruisjauhoja
luomuvoita

Mausta jauhot suolalla ja pippurilla. Sulata voi kuumalla pannulla, kierittele kalafileet jauhoissa ja paista ruskistuneessa "pähkinävoissa" muutaman minuutin molemmilta puolilta. Lusikoi voita fileen päälle ja tarjoa pottumuusin kanssa samantien.
_____________________

MANSIKKAHILLO

SUNNUNTAIPYÖRYKÄT

PERUNA- JA TOMAATTILAATIKKO

SEKOITETTU HEDELMÄHILLOKE

PUNAVIINIMARJA- JA VADELMAHYYTELÖ

VALKOINEN MANTELIKAKKU

HÖYRYSSÄ KEITETYT RIISIRYYNIT

RUISJAUHOPUURO

"ITALIALAISEN ISOÄIDIN JÄLKIRUOKAPÄÄRYNÄT"

KEITETTYJÄ RAPUJA

RAPU TAHI HUMMERIKASTIKE 2.

PISTAASIJÄÄTELÖ

KEITTÄMÄTÖN PUOLUKKAHILLOKE

SILAKKAKEITTO

VATKATTU MARJAPUURO / KARPALO

PERUNASALAATTI

LASTUT

PAISTETTU SELLERI

KOOKOSKAKKU

PAISTETUT AHVENET